Jälleen satumaassa

Kesän lomaviikko starttasi eilen. <3

Kohdevalikoimani toistaa kummasti itseään kun kaksi lempimaatani kilpailevat jatkuvasti huomiostani. Tällä kertaa valikoitui tuttu heinäkuun kohde Sveitsi.

Sveitsiin on miellyttävämpi matkustaa kesällä, Kreikkaan säiden puolesta syksyllä.

Suomen_kesa2017_IMG_0725

Lähtiessä tunnelmat Suomessa olivat tätä…

Sveitsi2017_IMG_0733

Sveitsi2017_IMG_0769

Ja kohteessa tätä…

Sveitsi2017_IMG_0738

Kun juna Bernin jälkeen kaarsi Thun-järven-laitaa satumaiseman halki, sydäntä puristi ilosta ja jälleennäkemisen riemusta. Toisella puolella järvi epätodellisen turkooseine väreineen, toisella puolella dramaattisina kohoavat Alpit maagisine siluetteineen… <3

Mieskin jo joutui tunnustamaan, vaikka on aiemmin väittänyt ettei juuri kiinny paikkoihin, että pieni Zermattin kylä saa hänessä aikaan jo mahdollisesti kiintymykseen verrattavia tunteita ^_^

Sveitsi2017_IMG_0742

Kippis Sveitsi!

Sveitsi2017_IMG_0755

Ilta tervehti meitä pienellä sateellakin, mutta se ei viilentänyt lämmintä tunnelmaa Matterhorn Plazan katetulla terassilla. Juustoa, viiniä, oliiveja. Rakas vierellä, eeppinen maisema ympärillä. Mitä muuta voi toivoa?

Seuraavan viikon ohjelmassa: patikointia, ehkä vähän lisää juustoa ja viiniäkin ja pari päivää kaupunkilomailuakin kuvankauniissa Neuchâtelissa.

Sveitsi2017_IMG_0763

Iltakävelyllä liityimme muiden kameroitaan horisonttia kohti tähtäävien turistien joukkoon Zermattin Kirchstrassen sillalla.

Tähän näkyyn on vaikea kyllästyä. Aina yhtä upea ja pysäyttävä:

  Sveitsi2017_IMG_0762

Matterhorn.

Sveitsi. <3

*

Lue viime kesän Sveitsin seikkailuistani: Jäätiköt murisevat öisin

Ceralan-pesuöljy – ei ihan mitä odotin

Tässä tuote, jonka kohdalla oletukseni sen koostumuksesta, pesutuloksesta ja ihotuntumasta meni ihan metsään. Se on vieläpä tuote, josta olen vinkannut joillekin lukijoille heidän etsiessään kuivalle (ja herkälle) iholle sopivaa vaahtoavaa putsaria. Ceralan-pesuöljy.

Ceralan_IMG_9844

Vinkkaus pohjautui lukemaani markkinointitekstiin ja tuotekuvaukseen, joiden pohjalta innostuin tuotteesta kun se viime vuonna (vai olikohan sitä edellisenä..?) lanseerattiin.

”Vaahtoava voidemainen koostumus”. Ja nimessä sana ”öljy”. Haa, tämän täytyy olla hyvä tuote kuivaihoiselle joka tykkää vaahtoavasta, veden kanssa käytettävästä putsarista..! Valtaosa kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitetuista kasvoputsareista on emulsiomaisia, koska ne kuivattavat vähiten, mutta kuivaihoistenkin joukossa on veden kanssa vaahdotettavista tuotteista tykkääviä. Siksi on kiva juttu että heillekin on vaihtoehtoja.

Minulla on kokemusta muutamasta oikein ihanan tuntuisesta vaahtoavasta, öljymäisestä puhdistustuotteesta ja tein niiden pohjalta jostain syystä oletuksen, että Ceralankin tuntuisi samalta. No, jos olisin kokeillut sitä heti kun se tuli myyntiin, en ehkä olisi vinkannut siitä kuivaihoisten putsarivinkkien kyselijöille.

Pakkausteksti: ”Ceralan-pesuöljyn koostumus on voidemainen ja se sisältää runsaasti ihoa kosteuttavia öljyjä. Voide vaahtoaa miellyttävästi. Pesevät ainesosat ovat hellävaraisia ja pesuöljy sopii normaalille, kuivalle ja atooppiselle iholle”.

Ceralan_IMG_9849

Ensinnäkin, tuote ei vaahtoa juuri lainkaan. Pettymys #1. Koostumus on laihan maitomainen, ja mikäli haluaa saada jotain latteaa vaahdonkaltaista aikaan, täytyy maitoa hieroa kostealle iholle aika pitkään. Silloinkin vaahto on kaukana ”oikeasti” vaahtoavien tuotteiden käyttäytymisestä. En tiedä onko Ceralanin triglyseridipohja (rasvaa) sitten niin ”raskas” etteivät vaahtoavat ainesosat yksinkertaisesti jaksa paljon ”kuplia”.

Toisekseen, ja tämä oli suurin hämmästys: Ceralan tuntuu minun ihollani kuivattavalta. Tunne on selvästi kiristävä verrattuna suureen osaan muita putsareita joita käytän. Iho on joidenkin pesujen jälkeen ollut jopa hilseilevän kuiva (jos päälle ei parin minuutin sisällä levitä kosteusvoidetta jolloin kaikki pesuveden jättämä kosteus karkaa iholta).

Yritin ikuistaa Ceralan-ihoa yhden pesun jälkeen:

Ceralan_ihokuivuus_IMG_4704

Yleensä ihoni näyttää pesun jälkeen tältä vain talven kylmimpään aikaan jolloin ihon on kaikkein pintakuivimmillaan.

Ceralan_IMG_9849

Olen hämmentynyt. Miten rasvapohjainen putsari voi tuntua iholla kuivattavalta? Ceralanin pesevissä ainesosissa ei ole sulfaatteja ja lisäksi siinä on paljon hoitavina tunnettuja, kosteutta sitovia ainesosia kuten keramideja, kolesterolia ja fosfolipidejä.

Toisaalta, kosmetiikan kemian kurssin muistiinpanojeni mukaan sulfosuccinate-ainesosat ovat samaa vahvuustasoa kuin sulfaatit, kummatkin kuuluvat anionisiin tensideihin. No, mene ja tiedä. Pitoisuus ja muut formulassa käytetyt ainesosat ovat lopulta olennaisempi tekijä vahvuuden suhteen kuin minkä niminen puhdistava aine incissä koreilee. Kuulimmehan juuri myös kemisti Outi Tarakkamäen toteavan, ettei sulfaatiton putsari aina ole miedompi kuin sulfaatillinen.

Ceralan_IMG_4690

Joka tapauksessa, useimmat käyttämäni luonnonkosmetiikan putsarit tuntuvat huomattavasti hellävaraisemmilta ja vähemmän kuivattavilta kuin Ceralan.

Minulla oli Ceralanin ostaessani juuri käytössä YA Naturae -puhdistusvaahto (sekin apteekkikosmetiikkaa, mutta sertifioitua luonnonkosmetiikkaa), ja tunne iholla näiden kahden putsarin välillä on kuin eri planeetoilta. Jos näistä pitäisi jompaa kumpaa suositella kuivalle iholle, sanoisin ilman muuta YA Naturae. Ja se vielä oikeasti vaahtoaa ;)

.

Heitänpä tähän loppuun vielä vinkin yhdestä niistä vaahtoavista öljyputsareista joista olen tykännyt valtavasti, tätä merkkiä tosin ei saa Suomesta:

   Uriage_Xemose_CleansingOil

Ranskalainen apteekkimerkki Uriage ja heidän kuivalle ja atooppiselle iholle tarkoitetun Xémose-linjansa Soothing Cleansing Oil. Ihanan tuntuinen. Tämä vaahtoaa kunnolla täyteläisellä, pehmeällä vaahdolla jossa tuntee öljyjen liukkauden ja pehmeyden. Sain Xémose-putsarin kerran vastalahjaksi ahvenanmaalaiselta työkaveriltani (kun välillä kannan työkavereillekin blogin ylijäämäkosmetiikkaa), ja ihastuin. Xémosen vaahdon salaisuus tosin ei ole salaisuus: tässä putsarissa on sulfaatteja.

Napatkaa ostoskoriin vaikka Ruotsin reissulla. :)

Jos teillä on jakaa omia vinkkejä kuivalle iholle tarkoitetuista öljymäisistä, vaahtoavista putsareista niin kertokaa, niitä on markkinoilla edelleen tosi vähän.

Ja hei – onko jollain muulla samanlaisia kokemuksia Ceralanista..?

Ironista – a.k.a. karvatupentulehduksen hoidosta

Kirjoittelin pari viikkoa sitten otsonoidusta kosmetiikasta ja siitä, että haen blogin lukijoiden joukosta kahta testihenkilöä testaamaan otsonoituja tuotteita kun en oman ihoni kunnon puolesta ole itse otollisin henkilö niiden vaikutuksia arvioimaan.

WhiteSwan_otsonoidut_IMG_0474

No, tapahtui seuraavaa: testihenkilöjutun kirjoitettuani tajusin, että onhan minulla yksi osa kropassa johon voisinkin hyvin testata otsonoitua kosmetiikkaa: minulla on melkein heinäkuun alusta saakka ollut toisessa kainalossa sitkeä karvatupentulehdus vähemmän onnekkaan höyläyksen seurauksena.

Voin kertoa, että tämä on ensimmäinen kerta kun saan karvatupentulehduksen kainaloon (ihme ja kumma, tulehduksen ollessa kai aika yleinen sheivaukseen liittyvä ilmiö). Odotin sen menevän ohi itsestään, niinkuin bikinirajan ajelua monesti seuraavat tulehduksetkin menevät, mutta tämä vain on pysynyt sitkeästi ja osa karvatupista on myös märkinyt. Niin ällöä, ja inhottaa kun ei voi käyttää deodoranttia enkä tietenkään ole voinut heinäkuun alun jälkeen ajella tulehtunutta kainaloa.

Tajuttuani, että minähän voin kokeilla hoitaa kainaloa superantibakteeriseksi luvatulla otsonoidulla öljyllä, joka on nimenomaan tarkoitettu tulehtuneen ihon hoitoon (akne, psoriasis, sieni-infektiot), aloitin kokeilun saman tien. Iho rauhoittui kahdessa päivässä ja näytti viiden päivän jälkeen täysin parantuneelta. Ainakin kaikki märkäpäät olivat kadonneet ja koholla olevat punaiset pampulat laskeneet. Iho ei myöskään ollut enää kosketusarka. Tyytyväisenä saatoin siis todeta otsonoidun öljyn vaikuttavan.

Lähetin sitten testituotteet valitsemilleni testihenkilöille ja vielä kerroin öljyn vastaanottavalle henkilölle positiivisesta kokemuksestani.

Karvatupentulehdus

No, eikös kainalo ollut postitusta seuraavana päivänä taas palannut tulehdustilaan…! Ei hemmetti..! Ja sinne meni mun hoitoöljy. Oh, the irony. (”Mä en niinku itse sovi tän tuotteen testaajaksi niin….”)

(Jos nyt jotakuta ällöttää ajatus, että käytin toiselle lähettämääni tuotetta, niin voin rauhoittaa hygieniamieltänne kertomalla, että otin öljyä omaan pieneen testipurkkiin. Tämä purkki oli tyhjä siinä vaiheessa kun olin postittanut tuotteet joten kainalon lehahtaessa uudestaan minulla ei ollut enää mahdollisuutta täyttää omaan purkkiin lisää.)

Soitin lääkärituttavalleni ja kysyin millä tuotteella nyt hoitaisin kainaloa, ja kaveri suositteli Sibicortia. ”Mutta eikös sinulla ole sitä pihkavoidetta..?”, kaveri sanoi. ”Sehän käy myös tähän, kokeile sitä. Tai sitten on niitä hopeaa sisältäviä hoitonesteitä joita myös käytetään karvanpoistosta ärtyneen ihon hoitoon.” D’OH! Minulla on sekä pihkavoidetta että hopeasuihketta – mutta ne kököttävät Tampereen kodin kylppärissä. Aaargh. Vaikka olin pihkavoiteeseen tutustuessani ja sen fantastisista ominaisuuksista vakuuttuneena luvannut itselleni, että pieni matkapurkki pihkavoidetta tulisi aina kulkemaan mukanani kaikkialle. Just.

Eipä sitten muuta kuin apteekkiin ja nyt hoito jatkuu Sibicortilla. Vähän vain ärsyttää kun olisi ollut käytettävissä noita luonnollisempiakin hoitoaineita. Ja kaikki jossain muualla kuin täällä.

Huokaus.

Sibicort_IMG_0711

Millä te olette hoitaneet sitkeitä karvatupentulehduksia?