Patmoksen ”poppamies” – reissun mielenkiintoisin tuttavuus

Kerron teille tänään yhdestä matkani mielenkiintoisimmista ja yllättävimmistä päivistä.

Keskiviikko 19. huhtikuuta Patmoksella. Jolloin minun piti mennä vanhaankaupunkiin ja luostarille, mutta vietinkin päivän Puolasta Patmokselle muuttaneen holistisen hoitajan ja eksentrikon kanssa, päädyin ex tempore -vierailulle Lipsin saarelle ja kohtasin ”silmästä silmään” ihmeitä tekevän ikonin.

Tämä on pitkä kirjoitus. Ottakaa kuppi kahvia ja hyvä asento sohvalla.

Patmos190417_IMG_2241

Päivä alkoi kävelyllä Skalan (Patmoksen satamakylä ja suurin asutuskeskus) rantakatua seuraten. Kävelin rantaa aina Etian kaupunginosaan saakka ja palauttelin mieleen maisemia viiden vuoden takaiselta vierailultani.

Patmos190417_IMG_2253

Skala levittäytyy pitkänä nauhana syvän lahden rantaa seuraten. Saari on Skalan kohdalla niin kapea, kuin ampiaisen vyötärö, että toiselle puolelle meren rantaan on matkaa hädin tuskin 800 metriä.

Edellisellä vierailullani majoituin Etian päässä.

Patmos190417_IMG_2275

Palasin keskustaan. Kuljin kylää halkovaa pääkatua ja kurkistelin sitä risteäville sivukujille. Muistelin, että pääkatu johtaa kaupungin toisella puolella polulle, joka vie ylös Choraan ja luostarille.

Skala näyttäytyi minulle tällä kertaa hieman erilaisena kuin viisi vuotta sitten. Olin kuvaillut kylää päiväkirjassani elegantiksi ja tunnelmaa ”sofistikoituneeksi”, ja muistelin, että kylässä olisi ollut hienompia putiikkeja.  Tunnelma ja kaupungin tyyli tosiaan ovat erilaiset kuin perheloma- tai yöelämäorientoutuneilla saarilla, mutta ei täällä mitään erityisen hienoja putiikkeja ole eikä hienostuneita ravintoloita. Esimerkiksi Paroksen Parikian keskusta myymälöineen ja ravintoloineen on huomattavasti Skalaa fiinimpi.

Kylä on silti erittäin viehättävä. Ja ylhäällä kukkulan laella vaikuttavana kohoava, UNESCOn maailmanperintökohteisiin kuuluva Pyhän Johanneksen luostari linnamaisine siluetteineen luo alueelle aivan erityislaatuisen tunnelman.

Patmos190417_IMG_2276

Olin ohittamassa erästä mukavalta näyttävää luontaistuotekauppaa, kun kaupan edustalla ruokakassien kanssa sesova vanhempi mies huikkasi minulle, ”Tämä on tosi hyvä kauppa, mistään muualta et saa yhtä hyviä luomulaatuisia elintarvikkeita!” Pysähdyin ja vastasin, että ”Varmasti”, ja sanoin, että täytyy käydä joskus tutustumassa. En tiedä miksi pysähdyin, sillä eihän miehen huuto mitenkään edellyttänyt edes kohteliaisuussääntöjen puitteissa vastaamista ja miehen huomioimista.

Kuitenkin olin pysähtynyt, ja ennen kuin huomasinkaan, olimme vilkkaassa keskustelussa. Olin viiden minuutin sisällä saanut kuulla että mies on nimeltään Victor, on muuttanut Patmokselle 18 vuotta sitten, tekee akupunktio- ja vyöhyketerapiahoitoja ja että hän ostaa aina hedelmät, juustot ja maidon tästä kaupasta. Ja että hän juo joka aamu vuohenmaitoa ja että se on yksi hänen terveytensä salaisuuksista.

Hetkeä myöhemmin olin matkalla katsomaan miehen taloa joka sijaitsi 50 metrin päässä kaupalta lähtevää katua ylöspäin.

Keskustelumme aikana oli käynyt ilmi, että talo on Victorin ylpeyden aihe – ja tällä kertaa koin, että minun tuli kohteliaisuudesta käydä katsomassa sitä. Mihinkäs tässä oli kiire. Luostari odottaa.

Patmos190417_Victor_talo

Talo oli hieno. Sain kuulla tarinan siitä kuinka ”maailmanmatkaaja” Victor oli saapunut 18 vuotta sitten Patmokselle ja tuntenut heti, että tämä on se paikka jonne hän asettuu asumaan. Victor hankki pienen yksinkertaisen vuokra-asunnon ja teki parantajan töitä, saavuttaen pian lojaalin asiakaskunnan ja paikan yhtenä saarelaisista.  Hän alkoi suunnitella talon rakennusta ja löysi asiakkaansa kautta tontin, joka tuohon aikaan oli kaupungin asutusalueen laidalla ja kivien ja roskien peitossa. Victor osti tontin pilkkahintaan. Tontin raivauksen yhteydessä maakerroksen alta löytyi aarteita; vanha kaivo ja kivimateriaalia, joka oli kuulunut muinoin paikalla seisseeseen taloon. Victor rakensi oman talonsa osittain näistä kivistä ja säästi kaivon ansiosta vedenvetokustannuksissa.

Ken tietää kuinka paljon tarinasta on totta, mutta ainakin sitä ja innostunutta kertojaa oli kiinnostavaa kuunnella ^_^

Pihalle on istutettu kolme puuta, joille Victor on antanut lastensa nimet. :)

Kerroin uudelle ystävälleni jatkavani nyt matkaa Choraan, mutta…

Patmos190417_IMG_8306

…hetkeä myöhemmin olinkin talon sisällä ja edessäni lasillinen vuohenmaitoa.

Kauniista kaariholvi-ikkunasta avautui maisema kukkulalle ja Pyhän Johanneksen luostarille. ”Tämän maiseman vuoksi halusin rakentaa taloni juuri tähän”, Victor kertoi.

Patmos190417_IMG_2298

Vaikka kuinka halusin olla kohtelias, vuohenmaito jäi kyllä juomatta… Isäntä ei loukkaantunut.

Keskustelu jatkui vuolaana Victorin kertoillessa viimeisimmästä matkastaan Amerikkaan, työstään kirkon hyväntekeväisyysprojekteissa ja talonsa bysanttilaishenkisestä arkkitehtuurista. Kävi ilmi, että kaksikerroksisen talon ylemmän kerroksen huoneet ovat välillä myös Airbnb-käytössä.

Katsoin kelloa ja totesin, että alkoi olla lounasaika. Myös vatsani tuntemukset kertoivat samaa. Aloin taas tehdä lähtöä ja ilmaisin aikomukseni suunnata seuraavaksi syömään. Tämän kuullessaan isäntä kiidätti eteeni juustoa, sitruunaa (!) ja kurkkua. ”Vien sinut lounaalle, tässä vähän alkupalaa”.

Okei, vai sillä tavalla. Ei kysymyksiä, ei kohteliaisuusliirumlaarumeita, päätös lounasseurasta tehtiin puolestani. Olin kahden vaiheilla tuntemusteni kanssa; olinko ärtynyt miehen itsevarmasta oletuksesta että halusin jatkaa päivää hänen seurassaan, vai koinko tilanteen ja miehen tarinoineen niin kiinnostavana ja erikoisena, että se kumosi ärtymyksen. Hmm.

Patmos190417_IMG_2312

Jäin syömään juustoa.

Se oli hyvää.

Juusto oli Victorin sveitsiläisen, saarella asuvan ystävän pienestä juustolasta. ”Hän valmistaa paikallisesta raakamaidosta sveitsiläistyyppisiä juustoja.” Sveitsiläisjuustola Patmoksella..! Mitähän vielä kuulisin…

Patmos190417_IMG_2315

Patmos190417_IMG_2318

”Kaikenlaiseen sitä päätyykin”, mietin mutustellessani juustoa ja katsellessani luostarimaisemaa puolalaisen vauhtoehtoparantajan rakentamassa hienossa kivitalossa.

Pian lähdimmekin lounaalle.

Patmos190417_IMG_2320

Patmos190417_IMG_2324

Skalan keskustassa ei vielä huhtikuussa ole kovin vilkasta ravintolatarjontaa useimpien ruokapaikkojen avatessa vasta toukokuussa. Victor esitteli minulle kaksi suosikkiravintolaansa ja päädyimme niistä ”kalaisampaan”. Jaoimme annokset mustekalaa ja tuoretta, grillattua tonnikalaa.

Paikan omistaja on Victorin asiakas. ”Minulla on asiakkaideni kautta hyvät suhteet paikallisiin yrittäjiin”, Victor kertoi myhäillen. Sain kuulla lisää tarinoita hänen työstään ja luomua suosivasta elämäntyylistään johon kuuluu mm. tarkka vedenjuontirituaali aamuisin. (Vesi käsitellään rytmisellä kylmä-lämmin-vuorottelulla ja isoäidin perintöhopeakorulla jota liotetaan vedessä…)

Erikoislaatuinen isäntäni vaikutti selvästi erittäin tyytyväiseltä elämäänsä, saavutuksiinsa ja asemaansa Patmoksella ja toi sen mielellään esiin. Olin tänään hänen henkilökohtainen yhden naisen yleisönsä :)

Ruokittuina lähdimme kävelemään kohti satamaa.

PatmosStar_IMG_2358

Victor kysyi minulta loppuviikon suunnitelmistani, ja kerroin olevani lähdössä seuraavana päivänä retkelle läheiselle Lipsin saarelle. ”Voi kuule, enpä tiedä tuosta”, Victor sanoi, ”Huomiseksi on luvattu voimakasta tuulta ja Lipsin laiva ei todennäköisesti kulje”. Ahaa?

Victor sanoi että voisimme käydä kysymässä ennustetta Lipsi-laivan kipparilta. ”Tunnen hänet!” Ketäpä Victor ei tuntisi… Lipsin, Leroksen ja Patmoksen väliä liikennöivän pienen Patmos Star -laivan kapteeni vahvisti, että säätila huomiselle ei näyttänyt kovin lupaavalle. ”Mutta olemme tänään tekemässä vielä ylimääräisen reissun Lipsille erään ryhmän kanssa, hypätkää kyytiin jos haluatte. Lähdemme viiden minuutin kuluttua”.

Chora vai Lipsi?  Ei sitä niin kovin kauaa tarvinnut pähkäillä, totta kai käyttäisin eteen tarjoutuneen Lipsi-tilaisuuden hyväkseni kun Chorassa vierailuun ei liity säävarausta. Tällä kertaa seuralaiseni kysyi olisiko minulla mitään sitä vastaan jos hänkin lähtee mukaan. Eihän minulla ollut. Vietetään nyt sitten koko päivä omalaatuisen ”poppamiehen” kanssa, olihan hän kieltämättä hauskaa seuraa.

Patmos190417_IMG_2340

Niin sitten olimme pian matkalla kohti Lipsiä. Saarelle on Patmokselta tunnin matka hitaalla paatilla.

Patmos190417_IMG_2344

Matkan aikana sain pyytämättä lyhyen refleksologia-käsittelyn käsiini ja käsivarsiini muiden matkustajien ja laivan henkilökunnan katsellessa vierestä. Sain nopean arvion jostain kehoni epätasapainotilasta ja hartioiden vinoumasta. Taas ajattelin, on tässä kyllä erikoinen tyyppi ja ylittää aika raisusti yksilön henkilökohtaisen tilan rajat.

Outoa vai vain kiinnostavaa? Sekä että.

Patmos190417_IMG_2353

Kello oli 16 kun saavuimme kuvankauniiseen Lipsin kylään joka on saaren ainoa kylä. Saaren asukasluku on noin 800.

Patmos190417_IMG_2359

Victor lainasi laivan henkilökunnan jäseneltä mopon (!) ja huristelimme Lipsi-sightseeingille.

Patmos190417_IMG_2412

Lipsi Townin maisemaa hallitsee kylän keskellä kukkulalla kohoava kaunis Pyhän Johanneksen kirkko.

Patmos190417_IMG_2378

Kylä oli oikein sievä ja (odotetusti) hiljainen.

Patmos190417_IMG_2392

Patmos190417_IMG_2392_2

Kurnau :)

Laivamatkalla Victor oli kertonut minulle Lipsin saaren tärkeästä uskonnollisesta nähtävyydestä, Panagia Haroun kirkossa olevasta Neitsyt Marian ihmeitä tekevästä ikonista. Tiettynä päivänä toukokuussa ikonin sisällä olevat kuivat oksat kuulema puhkeavat lehtiin. Elokuussa ikonin suurena juhlapäivänä Lipsi täyttyy pyhiinvaeltajista.

Victor oli halunnut viedä minut Panagia Haroun kirkolle toiselle puolelle saarta näkemään ikonin. Hämmästys olikin melkoinen, kun pyhä ikoni yhtäkkiä ilmestyi eteemme keskellä Lipsi Townia..! Aivan seremoniattomasti auton lavalla, kahden pojan pitelemänä. ”Äkkiä, äkkiä, ota kuva!” Victor huusi.

Lipsi_ikoni_IMG_2383

Minä syöksyin ottamaan, hämmentyneiden poikien selvästi miettiessä tulisiko heidän sallia kuvan otto vai ei.

Saimme kuulla, että ikonia oltiin viemässä Pyhän Johanneksen kirkkoon ja sen jälkeen ympäri kylää tuomaan koteihin siunausta. Pääsiäisen jälkeinen perinne Lipsillä, ja yksi harvoja poikkeuksia jolloin ikoni viedään kotikirkkonsa ulkopuolelle. Victor sanoi, että tämä oli aivan mieletön sattuma ja ikonin näkeminen tällä lailla harvinainen etuoikeus, normaalisti ikoni on kirkossa suoja-alueen takana ja kesäisin korkeasesongilla ikonin luokse jopa jonotetaan.

Aikamoista. Minua huvitti ja hämmensi ajatus ihmeitä tekevään Neitsyt Mariaan törmäämisestä näin arkisesti kadun kulmassa. :) Toiset tekevät ikonin luo pyhiinvaelluksia ja minä kohtaan sen vastaantulevan auton lavalla..!

Patmos190417_IMG_2405

Kun hetken kuluttua menimme kirkkoon, siellä laivan mukana tullut ryhmä parveili ikonin ympärillä…

Patmos190417_IMG_2407

Patmos190417_IMG_2418

Patmos190417_IMG_2433

Ajelimme saaren poikki ja nautin jälleen kevätajan ihanasta vihreydestä. En ole koskaan käynyt Uudessa-Seelannissa mutta välillä minulle tuli olo kuin olisin ajellut hobittimaan maisemissa, en kreikkalaisella saarella.

Patmos190417_IMG_2421

Patmos190417_IMG_2435

Victor näytti minulle lempirantansa jossa vesi on aivan erityisen turkoosia.

Patmos190417_IMG_2440

Patmos190417_IMG_2445

Paluumatkalla laivalle törmäsimme jälleen Neitsyt Mariaan. Alkoi jo naurattaa – mutta äänettömästi ja kunniottavalla sävyllä tietenkin, tilanteen arvokkuuden huomioon ottaen -, tämähän oli ihan uskomatonta… Täällä Pyhä Maria, pyhiinvaellusten kohde, vain ”käveli” ympäriinsä kuin kuka tahansa saarelainen.

Kun tulimme laivalle, ikoni saapui perässämme. Se tuli siunaamaan myös Patmos Star -aluksen.

Katsoin hiljaisena poikien perään ikonin jättäessä laivan.

Johan oli todellakin päivä. Miten erilainen siitä olisikaan tullut, jos Victor ei olisi pysäyttänyt minua vuohenmaitokauppansa nurkalla.

Lipsi_IMG_8351

Paluumatkalla kaikki laivalla tuntuivat olevan vaitonaisia. Victorkin. Hän sanoi: ”Tänään taisimme innostua ja puhua liikaa, ehkä kerroin itsestäni liikaakin.” ”Kannattaa avata sisimpäänsä hitaasti, hitaasti, muru kerrallaan”.

En ihan saanut kiinni siitä mitä hän tarkoitti, emme kuitenkaan olleet puhuneet erityisen syvällisiä tai yksityisluontoisia asioita. Mutta ei kaikkea tarvitse ymmärtää.

Kuin Victor olisi lukenut ajatukseni, hän sanoi, ”I don’t think you understand me. Not all I’ve told you.” ”Maybe my English not so good? Siga, siga”.

Kreikassa sanotaan usein siga, siga. Tarkoittaen, älä kiirehdi, ota rennosti.

Ei miehen englannissa mitään vikaa ollut. Hän vain on erikoislaatuinen, arvoituksellinen ihminen. Epäsovinnainen. Parantaja, luonnonlapsi. Ei hänestä pääse perille ihan hetkessä.

En haluakaan ymmärtää tai tietää kaikista ihmisistä kaikkea.

*

Kohtasin Victorin vielä lyhyesti seuraavina päivinä ja näistäkin tapaamisista riittäisi kerrottavaa mm. elektromagneettisiin olosuhteisiin ja Anna Kareninaan liittyen, mutta ne tarinat jäävät tämän kertomuksen ulkopuolelle.

Kysyin Victorilta saanko kertoa hänestä, tapaamisestamme ja päivästämme blogissani ja näyttää kuvia hänen talostaan. Victorilla ei ollut mitään sitä vastaan. Ehkäpä joku lukijoistani löytää vielä itsensä hänen talostaan Airbnb-vieraana… Varautukaa erikoislaatuiseen ja äärimmäisen mielenkiintoiseen isäntään :)

Tampereella tapahtuu: Karkkipäivän lukijavierailu Mirazille

Lukija-aktiviteettia pukkaa :)

”Kosilta Kangasalle”… ^_^

(Anteeksi kangasalaiset: tiedän että se on oma kuntansa eikä Tamperetta. Mutta kyljessä kuitenkin :))

Joik_banneri

Helmikuun giveaway-miitissä heräsi idea vierailusta Joikin ja Zuii Organicin maahantuojan Mirazin showroomille.

Mirazin Tiiat laittoivat tuumasta toimeen ja nyt olisi torstaina 4. toukokuuta tarjolla rento kauneusilta Kangasalla. :) Miraz tarjoaa osallistujille bussikyydin Tampereen keskustorilta ja takaisin.

Tule mukaan! Ja tuo kaverisikin. :)

Miraz_vierailu

Showroomilla on esillä ihanan virolaisen luonnonkosmetiikkasarja JOIKin valikoima kokonaisuudessaan sekä muut Mirazin edustamat sarjat kuten Zuii Organic kevään uutuuksineen.

Joik_kuva

Ohjelmassa on leppoisaa kauneushöpöttelyä ja tuotteisiin tutustumista. (Ah, nuo JOIKit… Niiden katselu käy jo kosmetiikkaterapiasta ^_^) Tarjolla on pientä naposteltavaa ja virvoketta.

Mirazin meikkitaiteilija Tiia Ennala on paikalla antamassa meikkivinkkejä, loistava tilaisuus päästä tutustumaan australialaisen luomumeikkisarja Zuii Organicin tuotteisiin ja sävyihin kaikessa rauhassa henkilökohtaisella opastuksella. Zuii’lla on mm. luonnonkosmetiikan meikkivoiteiden kirkkaasti laajin sävyvalikoima.

Paluukyyti Kangasalta Tampereen keskustorille lähtee kello 20.

Zuii_kuva

Ilmoittautumiset tämän postauksen kommenttilaatikkoon sunnuntaihin 30.4. mennessä, mukaan mahtuu 19 henkeä.

Jos tulijoita on enemmän kuin 19, arvon osallistujat. Laitathan ilmoittautumiskommenttiisi mukaan sähköpostiosoitteesi sille varatulle riville niin saan sinuun yhteyden. Voit ilmoittaa itsesi lisäksi myös kaverisi.

Vierailu kyyteineen ja tarjoiluineen on veloitukseton.

Näkemisiin ensi viikkoon :)

Viimeisten saaripäivien tunnelmia

Laitoin elämän risaiseksi ja buukkasin kerrankin hotellin, jopa mun tasoon hienon hotellin ^_^

Kos_IMG_3438

Vietän viimeisiä päiviäni saarilla tämänkertaisella Kreikan reissulla ja ajattelin, että otetaas nyt jotain vielä parempaa kuin se 17 euron mukava huoneisto kaupungin toisella laidalla. Yksi asia, josta maksan budjetin salliessa vähän enemmän, on maisema. Kun näin tämän hotellin Kosin satamakadun reunalla, ajattelin, että onpa siinä hotellilla kiva sijainti. Kävelin spontaanisti sisään ja kysyin mitä maksaa huone yhdelle hengelle.

Se maksaa 19,60€ huhtikuussa. :)

Niinpä olen nyt harvinaislaatuisesti hotellissa. Maksoin vieläpä 6 euroa buffetaamiaisesta.  Elämä risaiseksi… ^_^ Kyseessä on Kosta Palace, joka on näköjään Aurinkomatkojenkin Kosin hotelleja. Heh, täällä sitä ollaan pakettimatkahotellissa :)

Kos_IMG_3427

Kos_IMG_3419

Yhden hengen huone :)

Kos_IMG_3421

Maisema parvekkeeltani. Paljon kivempi kuin 17 euron huoneistosta :) Vaikkei siinäkään mitään vikaa ollut.

Kos_IMG_3432

Kattoterassilta.

Kos_IMG_3434

Kos Townin satama on kyllä kaunis.

Ei mitenkään huono hinta kun saa alle 20 eurolla tämän näkymän.

Kos_IMG_3439_2

Hotellin kattoterassin allasalueen saa melkein itselleen… Vielä tämän viikon.

Pakettimatkalaisten sesonki Kosilla alkaa kuulema toukokuussa. Sain kuulla tämän Nisyroksella, jossa elettiin vielä off-sesongin hiljaisuutta. Nisyroksen turismi liittyy suoraan Kosin turismiin, sillä 90% saarella kävijöistä on päiväretkeläisiä Kosilta. Nisyroksen tilanne on siis jokseenkin samantyyppinen kuin Symin, joka täyttyy kesäisin Rhodokselta tulevista päivävierailijoista. Olin ainoa asiakas niissä kahdessa Nisyroksen pääkylän ravintolassa jotka olivat vierailuni aikana auki… Mutta kaikki muuttuu ensi viikolla. Silloin saapuvat ensimmäiset päiväretkilaivat Kosilta.

Haluan kovasti omistaa Nisyrokselle oman kunnon postauksen, toivottavasti löydän sille aikaa. (Otin Nisyroksella niin paljon kuvia että jo niiden läpikäyminen ja parhaimpien valitseminen vie tunteja… Uskomattoman kuvauksellinen paikka.) Surettaa, kun näiltä reissuilta kertyy niin valtavasti kiinnostavaa materiaalia jota palaisin halusta jakaa, mutta kaikkea ei pysty mitenkään purkamaan blogikirjoituksiksi.

Ainiin. Enköhän minä saanut Nisyrokseltakin uuden 60+ mieskaverin... Tästä alkaa jo tulla oikeasti kestovitsi ja vilpitön ihmetyksen aihe. Miksi minusta kiinnostuvat Kreikassa nimenomaan vanhemmat miehet? Minulla alkaa jo olla kokoelma pappaystäviä joka saarella. Tämänkertainen oli valokuvaaja. Olin kuulema juuri missannut hänen näyttelynsä lintuvalokuvista Mandrakin rantakadun baarissa. Oli hienoja kuvia, sain nähdä niitä papan kännykästä.

Mutta nyt vielä fiiliksiä Kosilta.

Voi että on haikeaa kun matka päättyy pian…

Kos_IMG_3423

Kreikka <3

Kos_IMG_3448

Vietin päivän aurinkoisesta säästä nauttien (vielä ei kuitenkaan olla huhtikuun alun ja Amorgoksen ihanien kesäsäiden lukemissa).

Kuljeskelin Kos Townin katuja ristiin rastiin ja valitsin lounaspaikaksi rantatavernan, kun oli ”pitkästä aikaa” sään puolesta mahdollisuus syödä ulkona.

Kos_IMG_3456

Minun luksukseni; yksinkertainen, hyvä ruoka. Kos Townin ranta-alue ei ehkä ole se kaikkein pittoreskein tausta lounaalle, mutta se on toissijaista kun ruoka on taivaallisen hyvää ja halpaa. Tämä setti maksoi 15 euroa. Valkosipulin ja yrttien kanssa paistettuja sieniä ja runsas seafood-salaatti kera viinikarahvin.

Taidan mennä samaan paikkaan syömään illallistakin.

Kos_IMG_3464_

Kos_IMG_3463

Kos_IMG_3475

Kävin tutustumassa Kos Townin arkeologisiin alueisiin. Joita on muuten laajalti.

Kos_IMG_3477_2

Kos Townin italialaistyylinen arkkitehtuuri on kaunista ja luo kaupungille osaltaan hyvin epäkreikkalaisen leiman.

Tämä vanha hotellirakennus vuodelta 1927 on suosikkini kaupungin tunnetuista italialaisajan rakennuksista. Historialliset rakennukset ja arkeologiset kohteet on esitelty kaupungin keskustaa halkovien kulttuurikävelyreittien varrella olevissa infotauluissa erittäin kiitettävästi ja kiinnostavasti.

Ostin lipun Pireuksen laivaan huomisillalle. Torstaiaamuna olen taas Ateenassa.

Haikeus….

Kos_IMG_3488_2

Palasin hotellille kuuden jälkeen ja kävin hytisemässä kattoterassin altaalla. Täytyyhän terassi hyödyntää kun kerran buukkasin majoituksen jossa sellainen on..! ^_^ Eikö niin. :)

Huomenna ehkä vain rentoilen. Lähtisin Zian kylään, mutta sinne ei mene päivässä kuin yksi bussi nyt huhtikuussa (ei paluubussia). En aseta mitään nähtävyys-tavoitteita enää viimeiselle saaripäivälleni.

Ehkä vain kävelen samat kadut uudestaan. Sekin on mukavaa. :)