Dermablend-lukijameikkaukset, osa 2

Tänään vuorossa toinen osa Dermablend-meikkaussessiosta. Malleina lukijani Ella, Iina ja Annamaria. Jos osa 1 jäi välistä, sen voi käydä kurkkaamassa täällä.

Olen mukana Indiedaysin Vichy Dermablend –kampanjassa, ja on ollut tosi kiinnostavaa päästä testailemaan näitä jo pienen kulttistatuksen saaneita meikkituotteita jotka vihdoin rantautuivat Ameriikasta Suomeenkin.

Luulen, että olette kuulleet sarjasta jo niin paljon kevään aikana ettei enää liene tarpeen käydä läpi samoja juttuja tuotteiden ominaisuuksista. Mutta kerran vielä pähkinänkuoressa: kyseessä on neljästä meikkipohjatuotteesta ja kiinnittävästä irtopuuterista koostuva apteekkisarja ihovirheiden peittoon. Tuotteet ovat hajusteettomia ja dermatologisesti testattuja.

Dermablend_tuotteet_peittavyysasteet

Kerroin aiemmin ihastuneeni Body Corrective -vartalomeikkivoiteen kestoon ja koostumukseen tummien silmänympärysten peitossa ja silmämeikin pohjustuksessa (kyseessä on vedenkestävä koostumus eli tarttuu ja pysyy todellakin erittäin hyvin), mutta Vichyltä sanottiin ettei Body Correctiven käyttöä suositella kasvoille ainakaan säännöllisesti. Jokainen toki saa käyttää tuotetta oman mieltymyksensä mukaisesti mutta halusin tuoda esiin Vichyn suosituksen.

Meikkasin Dermablendin meikkipohjilla kuusi lukijaani, joille kokeilin kaikkia sarjan eri tuotteita. Omaksi suosikikseni muodostui Fluid Corrective Foundation jonka nestemäisen koostumuksen koin itse miellyttävimpänä. Pidin myöskin sen peittotehoa erinomaisena. Osassa 2 kaikkien kolmen mallin iho on meikattu samalla tuotteella: Fluid Corrective -meikkivoiteen sävyllä 15 Opal.

Picture 004

Opal on sarjan vaalein sävy, mutta vaikka vaalea onkin, ei sovi ihan lumikki-ihoiselle. Moni on kokenut Opalin olevan ihollaan kellertävä, mutta esimerkiksi minun lämpimällä ihollani Opal taittaa enemmän harmaaseen eikä näytä yhtään keltaiselta.

Lukijameikkausten perusteella koin, että Opal mukautuu lopulta yllättävän hyvin erilaisiin pohjasävyihin. Kuvat puhukoot puolestaan. :)

Ella_makeover1_700px_txt

Ellan meikkaustulos kuuluu suosikeihini. Minusta ihosta tuli kerta kaikkiaan upea!

Ella_makeover1_700px

Aknealueen punoitus saatiin peittoon jo yhdellä kerroksella. Levitin meikkivoiteen ohuesti sivellintä käyttäen. Pohjakerroksen jälkeen lisäsin Fluid Correctivea peiteainesiveltimellä töpötellen  näppyjen ja selkeämmin punoittavien laikkujen päälle.

idElla_makeover1_700px

Iho jäi erittäin luonnollisen ja hehkuvan näköiseksi.

Iina_makeover1_700px_txt

Iinan iho on viileämpi kuin Ellan, mutta niin vain Opal sopi hänellekin. Iinan poskissa on aknearpia ja hänen ihonsa punoittaa kauttaaltaan hyvin herkästi.

(Jälkeen-kuva on hieman kalvakka, sillä tässä vaiheessa sessiota ilta oli jo pimentynyt ja kuva jouduttiin ottamaan pelkässä keinovalaistuksessa.)

Iina_makeover2_700px

Kuten Ellan kohdalla, myös Iinan ihon punoitus tasoittui yhdellä meikkivoidekerroksella. Fluid Correctiven kyky neutraloida punoitusta on mielestäni aivan hätkähdyttävän hyvä – Iinan iho oli tosiaankin kuin toinen yhden ohuen kerroksen jälkeen.

Lisäpeittoa vaativiin kohtiin levitin toisen kerroksen peiteainesiveltimellä.

Suosittelen Fluid Correctiven levitykseen sivellintä, sillä saa mielestäni ohuimman ja tasaisimman tuloksen. Kun vertasin tulosta siihen kun itse aloitin Dermablend-kokeilut sormin levittämällä, oli sivellin-jälki huomattavasti ohuempi ja luonnollisempi.

Annamaria_makeover1_700px_txt

Annamarian iholle tehtiin sama setti kuin Ellalle ja Iinalle; yksi kerros Fluid Correctivea ja näppyjen ja arpien paikallinen käsittely lisäkerroksella meikkivoidetta.

Annamaria_Makeover2_700px

Saatatte miettiä, miksi en käyttänyt näppyjen peittoon varsinaista peitepuikkoa, kun sellainenkin sarjaan kuuluu. Syy liittyy sävyyn. Corrective Stickin sävyt Opal, Nude ja Sand poikkeavat sarjan nestemäisen ja kompaktin meikkivoiteen sävyistä, vaikka ovat samannimiset. (Verrokkikuva löytyy tästä postauksesta.)

Corrective Stickit Opal ja Nude ovat sävysyvyydeltään (eli tummuudeltaan) samaa luokkaa, mutta Opal on persikkainen ja selvästi punertava kun taas Nude on kellertävä. Iinan, Ellan ja Annamarian iholla peiteaine olisi näppyjen päällä erottunut eri sävyisenä kohtana meikkipohjaa vasten.

Annamarialla on käsivarressaan palovamman jättämä arpi. Kokeilin peittää sen Body Corrective -vartalomeikkivoiteen sävyllä Light.

Dermablend_BodyCorrective_Annamaria

Tulos: arpi peittyi kyllä tehokkaasti – mutta reunat jäivät kellertäviksi. Vartalomeikkivoiteen vaalein sävy Light on kellertävämpi ja hitusen tummempi kuin kasvomeikkivoiteiden sävy Opal, sopii siis ihanteellisimmin lämpimälle iholle.

Vartalomeikkivoidetta ei tarvitse kiinnittää puuterilla. Levityksen jälkeen  tulee odottaa 10 minuuttia ennen pukeutumista, tänä aikana meikkivoide kuivuu ja kiinnittyy ihoon.

* * *

Nyt päästään sitten teitä mahdollisesti kiinnostavimpaan osuuteen, eli lukijakilpailuun! :) Alla on viisi video-tutorialia joissa havainnollistetaan eri tapoja käyttää Dermablend-meikkipohjia.

Kerro minulle, minkä videon vinkeistä on eniten hyötyä juuri sinun tilanteessasi. Millaiseen iho-ongelmaan juuri sinä kaipaisit Dermablend-ratkaisua?

Voittaja palkitaan hänen ongelmaansa liittyvällä Dermablend-tuotepaketilla jonka arvo on noin 80 euroa. Osallistumisaikaa on perjantaihin 4. huhtikuuta saakka. Laitathan kommenttiin mukaan sähköpostiosoitteesi sille tarkoitetulle riville.

Punoituksen peittäminen (kompaktimeikkivoide)

Nopea kasvomeikki (kompaktimeikkivoide)

Vartalon värivirheiden ja aknen peitto (vartalomeikkivoide)

 Omat suosikkini:

Aknen peittäminen (nestemäinen meikkivoide)

Tummien silmänalusten peittäminen (stick)

Lisätietoa Dermablend-sarjasta saat täältä.

Hyvän mielen postaus vol. 2

Huolimatta siitä mitä eilisessä postauksessa onnellisuuden korostamisesta kirjoitin, teki kuitenkin mieli kirjoittaa tänään tämä. :)

Hyvän mielen asioita juuri nyt:

* Aurinko on paistanut koko viikon!

Hyvamieli_Kuopio_

* Ihana viikko Kuopiossa johon mahtui pitkiä kävelyitä, taidenäyttelyitä, teatteria, uusia liikuntalajikokeiluja, vanhojen ystävien tapaamista, hyvin nukuttuja öitä ja rentoja aamuja siskon kanssa kahvipannun äärellä.

Hyvamieli_teatteri

Käykää kuopiolaiset ihmeessä katsomassa Kuin ensimmäistä päivää, koskettava näytelmä vakavasta aiheesta huumorilla ja lämmöllä. Teatterissa pitäisi käydä useammin!

Hyvamieli_perhe

* Oonan soijapihvit. <3

Hyvamieli_KatiLeinonen_nayttely

Kati Leinosen näyttelystä Elämiä – VB-Valokuvakeskus / Kuopio

* Puurokuume jatkuu ja hykertelen uusille resepteilleni.

* Se että junassa sai kahviin kunnon kermaa! :)

Hyvamieli_kala

* Edessä oleva päivä ystäväni Leenan kanssa, kalaruokaa ja illalla jalalla koreasti! :)

* Löysin pitkästä aikaa ”uusia” kiinnostavia markettimeikkejä joita täytyy ostaa ja kokeilla!

Hyvamieli_SanniLeena_baila

Kivaa viikonloppua kaikille!

Kuvat: Kuopion Kaupunginteatteri, Fotofinlandia, Ruoka.fi, Wikimedia, Sanni.

Itsetunnosta ja sen esiintuomisesta

Olen tässä miettinyt asiaa, joka taas nosti päätään sunnuntaisen postauksen kommenteissa.

Nimittäin itsetunto, minäkuva – ja sen esiintuominen. Ennen kaikkea suhde omaan ulkonäköön.

28032014_minakuva

Jos tuot itsesi esiin myönteisesti, annat ymmärtää että arvostat itseäsi ja tykkäät vielä peilikuvastasikin – olet omahyväinen. Jos tuot esiin negatiivisia kokemuksia itsestäsi – olet itsetunto-ongelmainen huomionkerjääjä.

Pitäisi olla hyvä itsetunto, sitä arvostetaan. Kuitenkaan itseään ei saa kehua. Eikä liioin haukkua.

Pahoin pelkään, että kyseessä on kulttuurisidonnainen asia ja tämä liittyy nimenomaan suomalaisuuteen. Vai pitävätkö esimerkiksi ruotsalaiset kynttiläänsä vakan alla..?

Mitä oikein pitäisi tehdä? Miten tuoda esiin hyvä itsetunto korrektilla tavalla? Missä kulkee kultainen keskitie?

28032014_minakuva2

Heh. Tajusin juuri postauksen kuvitusta etsiessäni, että satun kirjoittamaan tätä tekstiä tasan vuosi edellisen itsetuntopostaukseni jälkeen. Muistattehan sen reisikompleksi-ynnä-muu-jauhannan joka ”ristiinnaulitsi” minut joidenkin lukijoiden silmissä a) pahimmanlaatuiseksi huomionhakuiseksi kehujen kerjääjäksi, b) syömishäiriöiseksi, c) muuten vain egoistiseksi turhanvalittajaksi.

Jos taas tekisin tänään postauksen siitä, kuinka kauniita viikkoja kevääseeni on mahtunut, kuinka hyvä ruoka ja ystävät tekevät minut onnelliseksi, kuinka peilistä katsoo nainen josta tykkään ja kuinka ihanaa elämää ylipäänsä saan elää, saisin todennäköisesti kommenttivyöryn siitä kuinka kehtaan lesoilla hyvinvoinnillani ja tarvitseeko sitä onneaan nyt korostaa kun ”Afrikassa kuolee lapsia nälkään”.

Niin. Missä on se keskitie?

P.S. Kommentteja luettuani haluan vielä korostaa, että postauksen tarkoituksena ei ollut ”nurista” siitä, että miksi juuri minulle jätetään tietyntyyppisiä itsetuntokommentteja (vaikka itseäni jutussa esimerkkinä käytänkin), vaan pohtia ihmisten suhtautumista yleisellä tasolla. ”Onpas leso” tai ”Kylläpä kerjää huomiota” –tulkintojen kohteeksi eivät joudu vain bloggarit tai muut itsestään julkisesti puhuvat, vaan kuka tahansa jonka itseään koskeva viestintä – oli se sitten arvostavaa tai väheksyvää, on kuulijan mielestä vailla perusteita. Tai muuten vain tarpeetonta.

Muutama kommentoija on pukenut sanoiksi sen mitä itsekin ajattelen – elämään mahtuu niin hyviä ja huonoja hetkiä sekä hyviä ja huonoja kokemuksia itsestä – ulkonäköön ja elintasoon katsomatta, ja kaikesta pitää saada voida puhua. Se, että jollain ”aina menee vielä huonommin” ei mielestäni voi olla perustelu sille, ettei myös negatiivisia tuntemuksiaan saa käsitellä julkisesti.