Inspiroivaa

Ella_2

Tiedättekö. Joskus tapaa niin inspiroivia ihmisiä, että sitä ihan alkaa itsekin hehkua näiden henkilöiden seurassa. Ryhti kohenee, suupielet kohoavat korviin ja tulee vain sellainen läpikotaisen lämmin ja innostunut olo.

Tapasin eilen tällaisen ihmisen. Olen tavannut hänet kerran aiemminkin, 6-7 vuotta sitten. Jo silloin hänen läsnäolonsa teki lähtemättömän vaikutuksen.

Ella.

Winetasting_IMG_0482

Ella_IMG_0496

Ella on yrittäjä, majatalon emäntä, sommelier, opettaja, kolumnisti, laulaja, säveltäjä, kokki, perheenäiti. Ja kaikkea tätä ilman stressin häivää. Sanat kuten ”väsymys”, ”ei jaksa” ja ”kiirettä” eivät tunnu kuuluvan hänen sanavarastoonsa.

Kerron teille Ellasta enemmän syksyn aikana. En vain malttanut olla jakamatta näitä kuvia eiliseltä jo nyt. Hyrisen vieläkin Ellasta tarttunutta iloa. Miten jollain voikin olla noin positiivinen aura?

Tasting2_30082013

Tasting_30082013_Sanni

Tasting_30082013

Kuvista voittekin jo ehkä hieman päätellä missä merkeissä Ellaa tapasin.

.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille! :)

 

Kahden lapsen äiti: ”tissini pärjäisivät kynätestissä ;)”

”Äkkiä ajatellen tuntuu, että olen aina ollut aika sinut rintojeni kanssa… Vaikka eihän se ihan niin ole, teinivuosina kuuluin itsekkin ennemminkin pieni- kuin isotissisten klaaniin.”

Näin aloittaa haastattelun ystäväni, kahden lapsen äiti ”Reetta”. (Myöskään Reetta ei halua esiintyä jutussa omalla nimellään.) Olemme Reetan kanssa saman ikäisiä ja tunteneet ala-asteen ensimmäisestä luokasta, eli yhteistä historiaa riittää. Minun muistoissani Reetta on aina ollut se Miss Itsevarmuus, lapsesta saakka. Ja suosittu. Reetalla oli meidän kaveriporukassa ensimmäisenä poikaystävä. Muistan, että olin siitä vähän kateellinen.

”Silloin toivoin, että ne olis ollu isommat ja paremmat ja ainakin jotenkin erilaiset…” Reetta jatkaa.

Niin. Onkohan kellään ollut teininä muunlaisia ajatuksia rinnoistaan? Isotissiset ovat toivoneet pienempiä, pienirintaiset isoja, eriparirintaiset samankokoisia, ketunnenäiset pyöreämpiä… – Onko lukijoiden joukossa joku joka voi sanoa aina olleensa tyytyväinen rintoihinsa?

En ole koskaan aiemmin Reetalle oikein kertonutkaan, millaista kateutta hänen itsevarmuutensa aiheutti minussa nuorempana.

Vaikka Reettakin toivoi, että rinnat olisivat olleet erilaiset, hänen suhtautumisensa itseensä ja kehonkuvansa olivat paljon terveemmällä tolalla kuin omani.

”Luulen, etten koskaan potenut mitään todellista rintakriisiä,” Reetta kirjoittaa. ”Ongelma oli samaa luokkaa kuin vaikka se, kun toivoo hiusten olevan tummemmat tai vaaleammat, nenän pienempi tai suorempi tai jotain vastaavaa.”

”Ainoa hetki, jolloin olin hieman murheellinen tissieni suhteen, oli ensimmäisen lapseni ollessa 4-5 vuotias. Laihduin silloin reilut 10 kiloa ja sen kyllä huomasi myös tisseissä, oltiin kai lähellä sitä kuuluisaa ajokoirankorvaa :D”.

Rinnat_ReettaX

Reetta kertoo, että raskaudet ja imetys ovat luonnollisestikin jättäneet pysyvät jäljet rintoihin. Raskausarpia tuli ensimmäisessä raskaudessa jonkun verran, mutta ne ovat kuulemma haalenneet lähes huomaamattomiksi. Muutoksen ollessa tuore asia tietenkin mietitytti, mutta nyt vuosien jälkeen Reetta ei enää osaa palata samoihin fiiliksiin. Hän on sinut rintojensa kanssa.

Toinen raskaus ja imetys eivät niinkään enää saaneet dramaattisia muutoksia aikaan, vaikka Reetta imetti nuorempaa lastaan yli vuoden.

Reetta kirjoittaa painovoiman todennäköisesti näyttäneen suuremman mahdin kuin raskaudet konsanaan. ”Kuuluisassa kynätestissä kyniä mahtuisi – ja pysyisi – tissien alla varmaan useampikin. :)”

Reetan kuppikoko on tällä hetkellä B, ja hän on tyytyväinen ”luomuihinsa”. Leikkauksista Reettaa toteaa, ettei usko operaation olevan riskien arvoinen. Eikä hän tällä hetkellä tunne mitään tarvettakaan rintojen paranteluun.

Däämn, nainenhan on todellakin edelleen terveen itsekuvan perikuva..! Ihanaa, Reetta!

”En osaa sanoa tarkkaa aikaa milloin tein sinunkaupat rintojeni kanssa, luulen että se oli samoja aikoja kun suhde koko vartaloon muuttui jotenkin lempeämmäksi. Elettiin kuitenkin ensimmäisen lapsen syntymän jälkeisiä aikoja.”

”Ehkä sekin vaikutti asiaan, että ajatukset lakkasivat pyörimästä oman navan ympärillä ja oli oikeasti paljon vähemmän aikaa ajatella, että ’mites ne tissit’. :D”

Kysyn, vaikuttivatko raskauden jälkeiset vartalonmuutokset jotenkin Reetan kokemukseen itsestään naisena. Kokiko hän itsensä vähemmän viehättävänä ja ”kulahtaneena” vai päinvastoin jopa naisellisempana, kun rinnat olivat täyttäneet luonnollisen tehtävänsä?

”Ehkä tosiaan viehättävämpänä”, Reetta vastaa – ilokseni. ”Itsevarmuus ja itsensä arvostaminen ovat kai jotenkin sidonnaisia myös ikään ja kokemuksiin.”

Woody_stares_at_boobs

Haastattelun lopuksi kysyn, onko Reetta koskaan saanut suoranaisia kommentteja miehiltä rinnoistaan. Reetta nauraa. (*Haha* – lukee sähköpostissa. ;))

”Muistan yhden kommentin samoilta ajoilta kuin tuo sinunkin ei-niin-mukava, ja se meni jotenkin näin: ”Kouran kokonen on sopivan kokonen!”

Ihan positiivissävytteistä palautetta on tullut muuten, Reetta kirjoittaa. Miehet ei oo ihan niin nuukia noiden tissien kanssa kuin naiset luulee..! ;)”

Tähän lauseeseen on hyvä päättää tämä haastattelu. Kiitokset Reetalle, kunpa useampi nainen olisi noin hyvää pataa itsensä kanssa.

Rintasarjan neljännessä ja viimeisessä osassa tapaamme ystäväni, jonka elämä sai viime syksynä odottamattoman käänteen kun hänen rinnastaan löydettiin suuri kasvain.

Retki majakalle – Sälskär

Kesäni Ahvenanmaalla alkaa olla lähenemässä loppuaan. Viikonloppuna jätän saaren taas vähäksi aikaa taakseni ja palaan – tosin vain viikoksi, sittenhän tie viekin jo Välimerelle – mantereen arkeen.

Haluan vielä näinä viimeisinä kesäpäivinä jakaa kanssanne muutamia muistoja ja hetkiä saariston kesästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä kesänä olen kokenut monia ”ekoja”. Vaikka historiani Ahvenanmaan kanssa alkaa jo 10 vuoden takaa ja olen kolunnut saarta kärjestä kärkeen, on jäljellä yllättävän monia must-paikkoja joissa jokaisen Ahvenanmaan ystävän tulisi vierailla. Tänä kesänä olen saanut ruksattua listaltani mm. Nauticalin, Pub Stallhagenin ja Viikinkimarkkinat.

Kesän kiinnostavin vierailukohde oli kuitenkin ehdottomasti Sälskärin majakka. Olen jo monen monena kesänä yrittänyt järjestää itseäni retkelle majakalle, mutta koska sinne pääsemiseen vaaditaan auto, on retken toteuttamisella ollut haasteensa. Joo – siis itse majakallehan ei tietenkään pääse autolla, mutta ensin täytyy hankkiutua Skarpnåtön laiturille Hammarlandiin josta venekuljetukset Sälskärille lähtevät. :)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heinäkuun lopussa sain tilaisuuden päästä Sälskärin retkelle Ahvenanmaan matkailutoimisto Visit Ålandin järjestämänä. Minulle ja Mr Karkkipäivälle vuokrattiin auto RBS:n kautta (Ahvenanmaalla on vain yksi ainoa autovuokraamo, joten jos kaipaatte Ahvenanmaa-visiitillänne autoa niin sellaisen saa RBS:ltä), ja huristelimme eräänä kauniina keskiviikkoiltana Skarpnåtöön jonne on Maarianhaminasta puolen tunnin ajomatka.

Salskar_matkalla

Venematka Skarpnåtöstä Sälskäriin kestää noin puolitoista tuntia, ja se taittuu polkupyörälautta M/S Silvanalla.

Saariston nopeasti muuttuva sää näytti taas persoonallisuutensa – Hammarlandissa ihanasti lämmittänyt aurinko päätti jäädä selkämme taakse, ja majakalle saapuessa taivas oli harmaa ja pilvessä. Se oli vähän harmi, sillä retken ohjelmaan kuului iltapicnic kallioilla. Meidän kohdallamme picnic jäi väliin, sillä saimme seuraksemme Sälskärille myös sateen.

Salskar

Retken oppaana toimii Bengt Häger, joka on kasvanut Sälskärillä ja kertoo eläytyen tarinoita elämästä majakkasaarella. Bengtin isä toimi Sälskärillä majakanvartijana 20-luvulta 40-luvulle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Majakka rakennettiin vuonna 1868 ja oli toiminnassa vuoteen 1948. Tänä päivänä saari on tietysti asumaton, mutta ennen vuotta 48 majakassa oli miehitys ympäri vuoden.

Majakanvartijoiden aikoina saaressa oli elämää kuin pikkuisessa kylässä. Bengtin lapsuudessa siellä asui kaksi perhettä, eikä kuulostanut yhtään siltä että Bengtillä ja kavereillaan olisi ainakaan ollut tylsää Sälskärillä…! Oli hurjan kiehtovaa kuulla Bengtin tarinoita elämästä  majakanvartijan poikana. Katsoessa tämän päivän autiota Sälskäriä tuntui, kuin Bengtin kertomukset tulisivat toisesta maailmasta…. Ja niinhän ne tavallaan tulivatkin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Majakka on 30 metriä korkea, ja ensin mietin että uskallanko edes kiivetä sinne. Onneksi portaat ovat ”kiinteät” eli kiivetessä ei näe pudotusta alas. (Sellaiset raput on oikeasti pahat joiden läpi näkee alas syvyyteen…. ^_^)

Pääsin kuin pääsinkin ylös pienten lepotaukojen saattelemana (salilla käynti ei valitettavasti näy aerobisessa kunnossa, öhm), ja perillä odotti yllättävä näky. Voi miten pieni majakan lamppu onkaan….! Uskomatonta että näin pienestä lampusta lähtee niin voimakas valo..!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voiko tätä maisemaa katsellessa kuvitella, että joskus saaren on täyttänyt elämä ja rantakallioilla ovat kaikuneet lasten äänet..?

Kaunista, ja vähän haikeaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palasimme veneelle ja osa retken osanottajista taisteli urheasti vilua vastaan ja istui kallioille picnic-koreineen. Me misterin kanssa pujahdimme veneeseen suojaan sateelta heti kun lankku laskettiin. :)

Salskar_paluumatka

Paluumatka kului laivan ”sisäkajuutassa”. Löysimme huopia joihin kääriydyimme ja huvitimme itseämme ottamalla irvikuvia kameralla. Söimme eväitämme, nauroimme ja juttelimme ja oli jotenkin ihanan tunnelmallista. Paluumatkalla pysähdyimme vielä Getankin laiturilla, ja koska veneessä tuli vietettyä yhteensä melkein neljä tuntia, tuntui kuin olisi käynyt jossain kaukanakin…. Ja niinhän me kävimmekin, 40-luvun muistoissa…! ^_^

Ihana retki jota voin lämpimästi suositella. Bengtin henkilökohtaiset tarinat tekevät vierailusta jotenkin erityisen koskettavan.

Toivottavasti ensi kerralla saisi nauttia eväskorinkin auringon lämmittämillä kallioilla…!