Kukkiva kevät luomilla

Minulta toivottiin hiljattain ideapostausta IsaDoran Blooming Spring -paletin käyttöön. Päätin eilen piristää kosmetiikkaväsymystäni vastaamalla tähän toiveeseen, ja kaivoin vanhan lempparipalettini esiin. Toive oli mieluisa, sillä yksinkertaisesti rakastan meikata tällä paletilla. Käydään vähän Karkkipäivän ”juurilla” – tämä ihanuus kuului ihan ensimmäisiin blogissa esittelemiini meikkirakkauksiin.

(Hassua lukea noita vanhoja postauksia joissa vaikutan vielä nimimerkillä ’Inkivääri’… en meinaa enää edes muistaa että bloggasin ensimmäisen vuoden sillä nimellä…!)

BloomingSpring0313

Tällainen ”kukkiva” tuotos sillä syntyi tällä kertaa. Sävyjä voi yhdistellä vaikka mitenkä päin, kaikki tuntuu toimivan!

Paletti_BloomingSpring

Paletti on varmasti monille tuttu, mutta kerrataan vielä jos vaikka ruudun takaa löytyisi Blooming Springille ihan uusiakin ystäviä. Paletti ilmestyi IsaDoran vuoden 2009 kevätlookissa ja jäi – thank Goodness for that! – sarjan vakiovalikoimaan. Edit. Syvä huokaus. Paletti on näköjään tänä vuonna klumpattu IsaDoran valikoimasta. :( Buuuu.

Pastellinen kokonaisuus on minusta kertakaikkiaan ihastuttava. (Ylisanavaroitus…. ;)) Vaalea persikka, hattaravaaleanpunainen, huurteinen liila, pistaasinvihreä ja pronssinen ruskea (sävyssä on ehkä aavistus khakiakin). Kaikki sävyt ovat kuulaan helmiäisiä, ja häivyttyvät niin vaivattomasti että ne voi asetella paikoilleen vaikka pelkällä vaahtomuoviapplikaattorilla.

BloomingSpring0313_

Rajauksen tein Maybellinen Master Precise Eyelinerilla ja kulmaluulle levitin vaaleaa beigeä L’orealin Beige Taupe -paletista. Alaluomelle tein vihreän ”pohjustuksen” Natural Coden vihreällä rajauskynällä (sävy 5 Green), jotta saisin Blooming Spring -vihreästä vähän voimakkaamman. Alaluomen sisänurkkaan käytin valopilkkuna vaaleansinistä sävyä Natural Coden Roxy-paletista.

BloomingSpring_savykartta

Vaaleanpunainen ja liila sävy näyttävät käytännössä luomella hyvin samanvärisiltä, liila vain on tummempi.

BloomingSpring2_0313

Ideapostausta toivoneelle vielä lisää vinkkejä; jos ei halua joka kerta lähteä käyttämään paletin kaikkia sävyjä, niin esimerkiksi nämä simppelit yhdistelmät ovat mieleeni:

  • Persikkaa liikkuvalle luomelle, liilaa tai vaaleanpunaista (tai niiden sekoitusta) luomivakoon
  • Vihreää liikkuvalle luomelle, liilaa luomivakoon
  • Liilaa liikkuvalle luomelle, ruskeaa luomivakoon
  • Vihreää liikkuvalle luomelle, ruskeaa ulkonurkkaan
  • Vaaleanpunaista liikkuvalle luomelle, ruskeaa ulkonurkkaan, persikkaa alaluomelle
  • Persikkaa luomen sisäpuolikkaalle, liilaa ulkopuolikkaalle ja vaaleanpunaista luomivakoon
  • Liilaa sisäpuolikkaalle, ruskeaa ulkopuolikkaalle, vihreää alaluomelle

* * *

Torstain postauksesta; kommentteja on tullut niin paljon että ikävä kyllä en ehdi kaikkiin vastaamaan, mutta voitte olla varmoja että kaikki olen arvostaen lukenut ja saanut niistä paljon ajateltavaa. Jatkan vastailua vielä tänään, mutta haluan tässä välittää kaikille yhteisen kiitoksen! Olette nähneet hurjasti vaivaa pohdiskelevissa ja avoimissa kommenteissanne.

Minua alkoi ehkä vähän harmittaa että tein tuon postauksen, kun siihen tuli niin vakava kaiku… Itse en ole kokenut että suoranaisesti olisin masentunut. Omien – ehkä kohtuuttomien – vaatimusteni uuvuttama kyllä. Toisaalta, kaikki mitä kirjoitin on totta. Minulla on ollut huono olo. Kyllä se oli hyvä sanoa ääneen ja auttoi laittamaan asioita perspektiiviin.

Taidan yrittää päästää irti niistä raameista, että minun olisi ”pakko” kirjoittaa niin-ja-niin-paljon kosmetiikasta. Toki, Karkkipäivä on alusta saakka ollut kosmetiikkablogi ja se aihepiiri tulee varmasti aina olemaan tärkeässä roolissa, mutta ehkä minun on vain aika hyväksyä että olen muuttunut, eikä minulla enää taida olla yhtä paljon sanottavaa kosmetiikasta kuin vaikka kaksi vuotta sitten. Ainakaan tällä hetkellä.

Ehkä kaikki tämä kaupallisuus (jopa oma työni kosmetiikkamyyjänä, siis) on vienyt osittain sen ”lapsekkaan” uteliaan innostuksen aiheeseen. Kulunut ilmaisu jälleen kerran, mutta kun harrastuksesta tulee työtä, niin….. no, siitä vain tulee erilaista.

Blogiani alusta saakka lukeneet ovat saaneet seurata aika jännää kehityskaarta – värikkäistä meikeistään intoilevasta harrastelijasta töihin alalle ja lopulta kosmetiikkaähkyyn. En halua nähdä, että kuppi on tullut lopullisesti täyteen. Ei varmastikaan ole. Kyllä minussa vielä elää ja hengittää se kosmetiikkafriikki joka voisi analysoida shampoovaahdon ominaisuuksia maailman tappiin…! :D

Sanni_ja_ankka

Sanni ja pikkuankka Kuopion torilla vuonna 1981. Ei liity mihinkään mitenkään. :) Minä vain tykkään tästä kuvasta.

Katsellaan mitä tässä tapahtuu. Kosmetiikkajuttuja saatte lukea Karkkipäivästä jatkossakin, mutta ehkäpä kirjoitan huomenna vaikka sienestyksen vaikutuksesta psyykkiseen hyvinvointiin? Tai sitten niistä Shelly Tambon villapaidoista...! Hahah! Jos osa lukijoistani minut tässä vaiheessa jättää, niin yritän sen hyväksyä ja tajuta, että bloggauksessa on järkeä vain niin kauan kuin se oikeasti on hauskaa ja oma tekemisen ilo välittyy myös ruudun toiselle puolelle…!

Hyvää pääsiäistä kaikille! <3

Torstai 28.3.2013

Enpähän tiedä kadunko tämän kirjoitusta myöhemmin, mutta kirjoitan nyt kumminkin.

Puhuin äsken mieheni kanssa puhelimessa ja koitin saada häneltä myötätuntoa. Samalla tiesin, etten sellaista todellakaan tarvitse. Minullahan on oikeasti kaikki hyvin.

Myötätunnon kerjäys koski sitä, että en ole ollut itseni kanssa ihan sujut viime aikoina. Fiilis on äitynyt yhä vain pahemmaksi muistuttaessani itseäni, että olen täysin naurettava eikä tuntemuksillani ole mitään perusteita. En h*lvetti vieköön halua myöntää olevani näin….. pinnallinen. Tai muuten vain etsiväni jotain säälittävää tilanteista, joissa sellaista ei ole.

Torstai280313

Minulla on kuitenkin ollut viime viikkoina hieman huonot hapet. Ja ajattelin vierittää ne nyt ulos. Vähän niinkuin marraskuussa Lissabonissa, jossa oksensin blogiin itsesyytösten mustaamaa oloani päästettyäni läppärini varkaiden käsiin.

Minulla on ilmeisesti vakituisen päivätyön jätettyäni meneillään joku ”et ole missään tosihyvä ja olet nyt kaikkialla vähän ulkopuolinen” -vaihe. Jopa blogin pitäminen on tuntunut viime aikoina tosi raskaalta. Huomasin, että olin esimerkiksi todella ahdistunut siitä että en ehtinyt tekemään Pariisissa ”tarpeeksi”. Ajattelin, ”Aurinkomatkat on varmasti pettynyt kun en pystynyt kertomaan kaupungista monipuolisemmin, miksi edes hain mukaan kun minulla ei ollut rahaa tehdä siellä mitään.” Tiedän että tämä on ihan hullua mutta en voi ajatuksilleni mitään. Näin Pariisista pelottavia uniakin.

Torstai280313_4

Olen aina kokenut oloni turvalliseksi ja voinut hyvin tuntiessani että hallitsen asiat. Jos menetän hallinnan tunteen, muutun heikoksi. Olen perfektionisti, ja esimerkiksi töissä haluan tietää kaiken. Minulle ei riitä, että osaan ”sinne päin” tai ”suunnilleen”. Minä haluan osata kaiken niin hyvin kuin mahdollista, ja jos en pysty jotain tietoa omaksumaan tai oppimaan nopeasti, ahdistun.

Tällä viikolla olen vanhassa työpaikassani joutunut sanomaan itselleni, että ”Hei, siitä on yli neljä vuotta kun olit täällä duunissa, sinä et voi enää muistaa kaikkea…!” ja silti olen tuntenut itseni vajavaiseksi, surrut sitä kun joudun kysymään työkavereilta, tuntenut punan nousevan poskille kun haen jotain ruotsinkielistä sanaa ja se ei vain tule mieleen. ”Minä olin tässä ennen hyvä….. Ennen minulta tultiin kysymään, että hei miten tämä juttu tehtiinkään…”

Istun kahvitauot yksin lehden takana. En uskalla osallistua keskusteluihin koska änkytän kuitenkin.

Torstai280313_3

Yksi keino tuntea hallitsevansa edes jotain on hallita omaa ulkokuortaan. Jos et voi muuttua rakettitiedemieheksi tai osata vierasta kieltä täydellisesti, voit ainakin pitää kroppasi kunnossa. Eikö niin? Jos on tyytyväinen peilikuvaansa, niin sitten on yksi asia vähemmän murehdittavana. (Eikö niin……..?)

Minulla ei ole kertakaikkiaan mitään syytä valittaa yhtään mistään, ja silti olen viimeaikaisessa kaaoksessani onnistunut kehittämään fiksaation reisiini. Ne kun eivät muka kadonneet mihinkään vuodenvaihteen jälkeen ja nyt mä näen VAIN ne pahkurat jotka ovat silmissäni yksi manifestaatio epäonnistumisestani. Tiedän, että muut eivät näe mitään pahkuroita, mutta minä tunnen ne unissanikin. Oikeasti, ei mene yhtäkään aamua etten juokse peilin eteen ja toivo että ne näyttäisivät pienemmiltä. Sairasta.

On helppo syyttää puristavia farkkuja huonosta olosta kun oikeasti pitäisi korjata jotain ihan muuta.

Torstai28032013_5

Viime aikoina olen kokenut suunnatonta väsymystä kosmetiikkaakin kohtaan. Armaat lukijani, olen raahannut viisi viikkoa mukanani Natural Coden seitsemää luomiväriä joista haluan (siis oikeastikin, haluan!) tehdä teemaviikon blogiin. Yhtäkään kuvaa en ole saanut otettua. Pikkuiset makaavat matkalaukkuni pohjalla….

Joinain päivinä olen miettinyt, että bloggaaminen on jollain tavalla riistänyt alkuperäisen, ”viattoman” viehätykseni kosmetiikkaan. Kun testattavia tuotteita tulee ovista ja ikkunoista ja saunan lauteet ovat muuttuneet löylytilasta kosmetiikkavarastoksi niin suhteen kosmetiikkaan voi todella sanoa muuttuneen. Kosmetiikan kulutus on kuin…. työtä.

Viime päivät päässäni on takonut ajatus, ”Olenko minä hyvä kosmetiikkabloggaaja kun tunnen näin? Mikä minua vaivaa? Mitä Karkkipäivälle tapahtuu?”

Ja sitten sanon itselleni, ”Rauhoitu. Se menee ohi. Se on mennyt ennenkin…”

Torstai280313_2

En nyt oikein tiedä miksi halusin näistä tuntemuksista kirjoittaa. Sanoin poikaystävälleni, että haluaisin jutella näistä asioista jonkun kanssa… Hän yritti parhaansa, mutta ei kai tällaisia voi oikein vakavasti ottaa. Hän vastasi kuluneesti, ”Meillä kaikilla on välillä näitä fiiliksiä, kultaseni… Se on ihan normaalia”.

Niinhän se on. En vain ymmärrä miksi minun pitää tuntea näin juuri nyt, kun elämän pitäisi olla siinä pisteessä mistä olen aina haaveillut? Olen vapaa, saan asua ihanissa erilaisissa kodeissa (en ole teille kertonutkaan millainen maalaisparatiisi anoppilani on, mutta se taitaa olla jo toisenlaisen blogin aihepiiriä…!), olen terve ja läheisenikin ovat terveitä. Mistä tämä väsymys ja alemmuuden tunne tulee?

”Tsemppiä niiden reisien kanssa!” mieheni sanoi puhelun lopuksi. Kuulin pilkkeen silmäkulmassa vaikka en sitä nähnytkään.

Kiitos muru. Pääset puristamaan niitä ylihuomenna. ;)

Edit. Kiitos kommenteistanne <3, vastailen niihin pikkuhiljaa. En suoraan sanottuna odottanut että niin moni samastuisi tilanteeseeni, kuvittelin enemmänkin saavani silmienpyörittelyä…..

”Synteettiset” suosikit osa 3: kasvotuotteet

Tänään esittelen ”synteettisten suosikkien” sarjassa kolme lemppariani kasvotuotteiden puolelta. Avainsana on kosmeettinen miellyttävyys.

Nyt kun blogissa on hiljattain puhuttu seerumeista, niin jatketaan sopivasti siitä. :)

LauderANR

ESTEE LAUDER Advanced Night Repair

Moni kosmetiikkafriikki varmasti tunteekin tämän klassikkotuotteen. Advanced Night Repair -seerumi on ollut Estee Lauderin valikoimassa 31 vuotta ja kuuluu brändin tunnetuimpiin ja rakastetuimpiin tuotteisiin. Seerumi tarjoaa kokonaisvaltaista anti-age-hoitoa ja lupaa jopa korjata jo tapahtuneet DNA- vauriot ihossa, mm. UV-säteilyn aiheuttamat. Aika kovia lupauksia..!

Tällä kertaa en ota sen syvällisemmin kantaa siihen lunastavatko tuotteen raaka-aineet näitä lupauksia (vaikkakin tuntuu aika hokkuspokkukselta että kosmeettinen valmiste voisi vaikuttaa DNA:han….), mutta kemiasta kiinnostuneet voivat käydä lukemassa erittäin tarkan ja kiinnostavan selostuksen ANR:n ainesosista ja teknologiasta täältä. Putelilla on yli 20 patenttia maailmanlaajuisesti, ja koska miljoonat naiset ovat jo 3 vuosikymmentä vannoneet sen nimeen, niin jotainhan sen luulisi oikeasti saavan aikaan…

(Toivottavasti kirjoittelen Karkkipäivää vielä silloinkin, kun ihoni oikeasti alkaa olla ryppyinen, löysä ja samea, niin voin på riktigt selvittää miten tällaiset supermega-anti-age-tuotteet vastaavat lupauksiaan käytännössä..!)

Minun ihastukseni tuotteeseen liittyy puhtaasti sen jättämään uskomattoman miellyttävään tunteeseen. Geelifluidimainen koostumus liukuu iholla kuin unelma (eikä tässä ole kuin yksi vesiliukoinen silikoniyhdiste) ja jättää ihon pehmeän ja ravitun tuntuiseksi. Fiilis on selkeästi täyteläisempi kuin aiemmassa postauksessa esittelemissäni kosteusseerumeissa, mutta iho ei jää missään nimessä rasvaiseksi. ANR tuntuu ylelliseltä, kosteuttaa ja ravitsee ihoa tehokkaasti ja jättää ihon ihanan pehmeäksi, sileäksi, kuulaaksi ja terveen näköiseksi.

Olen saanut tuotetta kaksi 7 ml:n näytepulloa töistä ja käyttänyt ne kahden talven aikana. Tuote on tooosi riittoisaa. Toinen pulloni on juuri luovuttanut viimeiset pisaransa ja olen ihan että ”yhyyyy….” Tiedän nimittäin, että en tule hintansa puolesta tätä koskaan ostamaan. Mutta sanotaan näin, että jos minulla olisi ylimääräistä pätäkkää ja haluaisin johonkin luksuskosmetiikkaan sijoittaa, niin se olisi tämä ruskea puteli.

.

Selftanners_Lumene_face

LUMENE Natural Bronze Self Tan Face Cream

Lumenen itseruskettavan kasvovoiteen esittelin kesällä 2012 täällä. Kevyt, erittäin miellyttävästi iholle levittyvä voide joka ei jätä niin minkäänlaisia rajoja. Ei tosin selvää rusketustakaan, vaan hyvin miedon päivetyksen. Ja sehän passaa minulle! :) Käytän tätä n. 3-4 päivän välein. Sävy on luonnollinen ja iho jää sileän ja ihanan tuntuiseksi. Tosi hyvä tuote kertakaikkiaan! Tämäntyyppiset (ei siis itseruskettavat vaan tällaisen kosmeettisen fiiliksen omaavat) voiteet olivat juuri sitä mitä aina hain ennenkuin vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Siloisesta tunnusta Natural Bronze -voiteessa vastaavat mm. hiilivetyihin kuuluva isohexadecane ja meidän kaikkien tuttu silikoni dimetikoni.

Ainoa moite tuotteessa on sen epästabiili koostumus josta mainitsin jo tuossa esittelypostauksessa. Säilytän purkkia nykyään ylösalaisin ja ravistan kevyesti ennen käyttöä, sillä muuten sieltä purskahtaa ensin kämmenelle pelkkää vettä.

CliniqueCreamCleanser

CLINIQUE Comforting Cream Cleanser

Itsehän puhdistan kasvoni mieluiten vaahtoavalla putsarilla, mutta jos joku emulsio pitäisi valita niin se olisi Cliniquen Comforting Cream Cleanser. Koostumus on ihanan paksua ja voidemaista, ja sopii erityisen hyvin herkälle ja kuivalle iholle.

Miksi minä sitten tästä tykkään, kun en kerran emulsioputsareita edes käytä eikä minulla ole kuiva tai herkkä ihokaan? Nohh. :) Töissähän meidän kosmetiikkamyyjien käsivarret ovat jatkuvasti kyynärvarteen saakka täynnä ”swatcheja”, eli asiakkaille esiteltyjen huulipuna-, meikkivoide- ja luomivärisävyjen jälkiä. Ja näitä jälkiä on tietystikin koko ajan oltava putsaamassa pois. Tähän tarkoitukseen olen testannut varmasti kaikki myymälän emulsioputsarit (vedellä vaahdotettavat eivät tähän sovi koska et myöskään voi olla jatkuvasti juoksemassa takahuoneeseen vaan sotkut on siistittävä myymälän puolella), ja believe me, niitä on paljon.

Comforting Cream Cleanser on kirkkaasti paras. Sen lisäksi että se poistaa meikkiswatchit tehokkaasti, sen ihotuntu on kaikkein miellyttävin. Sitä on myös koostumuksensa puolesta helpoin levittää iholle – maitomaisemmat emulsiot kun valuvat helposti vanulapusta lattiaa kohden ennenkuin ehdit läntätä vanun iholle.

Olen ihmetellyt miten CCC onkin niin tehokas, sillä tuote ei varsinaisesti lupaa poistaa vahvaa meikkiä. (Siihen tarkoitukseen Cliniquelta löytyy Take The Day Off -maito ja- balmi.) Minulla kuitenkin Comforting Cream toimii parhaiten. Käytän sitä myös kun poistan asiakkailta meikkiä. Kun testeri kerran loppui eikä meillä ollut uutta heti tilalle olin ihan että ”eiiihh…!” ^_^ Niin paljon tykkään CCC:stä.

. . .

Onko lukijoilla kokemuksia tästä kolmikosta? Mitä mieltä olette ANR:stä, onko joku saanut sillä näkyviä tuloksia?