Täpärästi lennolle ja talvitakki niskaan!

Olen vihdoin saapunut talveen! Olen nyt onnellisesti ystäväni Pattien kotona New Jerseyssä.

Pieni lisädraama kuitenkin jatkuu matkalla, eilen oli nimittäin erittäin lähellä etten päässyt New Yorkin lennolleni.

Minulla oli Pariisissa tunnin vaihtoaika, jonka aikana minun piti ehtiä tsekata itseni sisään seuraavalle lennolle sillä Lissabonissa minua ei voitu tsekata Nykiin saakka.

Lentoni Lissabonista saapui Pariisin Orlyyn ajoissa ja juoksin suorinta tietä British Airwaysin transit-tiskille, vain kuullakseni että Nou can do, check-in New Yorkin lennolle on sulkeutunut 15 minuuttia aiemmin enkä pääsisi enää lennolle. Olin ihan että WTF, mulle oli kuitenkin myyty tämä lentoyhteys ja tulen edelliseltä lennolta aivan ajoissa. Virkailija vain kohautti harteitaan ja sanoi ettei tunnin vaihtoajalla käytännössä ole mahdollista selvitä USAn lennolle, kun ruumaan menevä matkatavarakin pitää vielä läpivalaista.

Menin ihan paniikkiin ja olin ihan että Please, ettekö voi mitenkään päästää minua, aikaa lennon lähtöön oli vielä 40 minuuttia. Ensin virkailijat sanoivat olevansa pahoillaan, mutta olin sen verran myöhässä ettei mitään enää ollut tehtävissä. Kun kuitenkin jatkoin aneluani niin yksi heistä soitti pari puhelua portille, ja lopulta lupa saatiin. Minua lähdettiin kiidättämään erikoiseskortilla läpivalaisun ja passintarkastuksen läpi ja lopulta ehdin portille ajoissa. Koska olin tullut myöhässä, minulle suoritettiin portilla vielä erikoisturvatarkastus ja kaikki tavarani käytiin yksitellen läpi.

Kun vihdoin istuin koneeseen olin ihan puhki. Että nyt tällainenkin piti vielä sattua..! Osaako joku kertoa miten hemmetissä matkatoimistot myyvät tuollaisia lentoyhteyksiä joiden toteutuminen ei ajan puitteissa ole mahdollista? Kun lentoni Lissabonista laskeutui Orlyn kentälle, oli New Yorkin lennon check-in jo sulkeutunut siinä vaiheessa. Eihän nyt tuollaisia lentopaketteja voi myydä..!!

No, loppu hyvin kaikki hyvin ja nyt olen tyytyväisenä ystäväni luona.

Muuten, kun tässä vielä muutama viikko takaperin kirjoittelin blogissa, ettei tähänastinen reissurupeama tunnu vielä missän, ja että kevyesti voisin jatkaa neljännenkin kuukauden, niin nyt on sanottava etten enää ole samaa mieltä. Väsymys alkaa painaa ja energiat ovat ihan eri tasolla kuin syyskuussa reissuun lähtiessäni.

Juuri nytkin on vain sellainen olo että olen todella onnellinen kun saan olla täällä Pattien kodikkaassa kämpässä ottamassa rennosti eikä ”tarvitse” lähteä mihinkään katsomaan nähtävyyksiä. Ainakaan tänään. ^_^

Totuus on että kolme kuukautta on oikein hyvä aika tällaiselle reissulle, ja palaan mielelläni kotiin kahden viikon kuluttua. Ei sitä vanha ihminen enää jaksa…. :)

Hyvä ruoka, parempi mieli part 2

Ruoasta on tullut iso osa elämääni ja kosmetiikan ohessa rakkaimpia harrastuksiani sen jälkeen, kun puolitoista vuotta sitten muutin ruokavalioni. Jos jokin, niin hyvä ruoka piristää synkimmätkin hetket. Osa teistä ehkä muistaa tämän postauksen?

Eilen lähdin aamuisen nettisessioni jälkeen kävelylle Lissabonin Chiadon ja Bairro Alton kaupunginosiin. Lounasaikaan reittini saavutti ravintola Terran, jota suositeltiin minulle kaupungin parhaana kasvisravintolana. Kokemus oli niin positiivinen, että halusin kirjoittaa siitä teillekin. Ja samalla höpötellä hieman ruoka-asioista yleensä.

Terran lounasbuffet kustansi 12,50€ ja hintaan kuului juomat, keitto, salaatit, piirakat, lämpimät ruoat, jälkkärit… no, tietysti kaikki pöydän antimet niinkuin buffetiin kuuluu. :)

Puolet ruoasta oli karppaajalle sopimatonta kuten pastaa, riisiä, piirakoita ja leivitettyjä kasvispihvejä, mutta löysin joukosta enemmän kuin tarpeeksi herkullista syötävää.

En jaksanut mitenkään ottaa santsikierrosta tämän annoksen jälkeen. Valitsin lautaselle retiisi-mansikkasalaattia,  pinaattimuhennosta, kermassa haudutettua seitania yrteillä ja punapippurilla maustettuna, uunissa haudutettua tofua ja kastanjaa ruskeassa kastikkeessa, yrttimarinoitua kurkku-porkkanasalaattia, tuoretta tomaattia ja jotain ihanaa vaaleanpunaista kastiketta. :) Kasvissosekeitto oli myöskin hyvää mutta en pysty sanomaan mistä kasviksista se oli valmistettu.

Lounaani nautin kuusen katveessa joulumusiikin soidessa. :) Mä niin tarvitsin tällaisen jouluruiskeen…! ^_^ Ravintola oli todella viihtyisä, siisti ja kotoisa. Voin suositella mitä lämpimimmin kaikille Lissaboniin matkaaville kasvissyöjille ja vegaaneille.

Terra löytyy osoitteesta Rua da Palmeira 15, Bairro Alto. Sijainti on kauempana perinteisimmistä ”turistialueista”, mutta sinne hankkiutuminen joko lounaalle tai illalliselle on varmasti vaivan arvoinen.

Kaikkien näiden viikkojen jälkeen voin sen pidempiä miettimättä sanoa, että kaipaan kotoa ihan eniten omaa ruokaani ja ruokailurutiiniani.

Vaikka kasvissyöjä-karppaajalle sopivan ruoan löytäminen ei mikään ihan mieletön haaste ole matkalla ollutkaan (koska aina voi halutessaan tilata salaattia ;)), niin olen kuitenkin päätynyt syömään sen verran paljon väärää ravintoa että se näkyy ja tuntuu kropassa. Vaa’alla en ole käynyt, mutta veikkaan painoni nousseen matkalla 2-3 kiloa. Ja turvotus on ilmiselvää.

Vaikka olen välttänyt ”puhdasta” pastaa, leipää, riisiä, perunaa ja sokeripitoisia ruoka-aineita, olen kuitenkin syönyt jauhoa sisältäviä kasvispyöryköitä, sokeripitoisia kastikkeita, riisipitoisia tofupihvejä ja perunaa sisältäviä omelettejä. Kohteliaisuudesta olen syönyt muutaman Couchsurfing-houstin tarjoaman suklaamakeisenkin.

Nämä tilanteissaan pieniltä tuntuvat hiilihydraattihairahdukset ovat kuitenkin monta viikkoa jatkuvina muuttaneet sen, mikä vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla on yleensä pointtina; rasvaperusteinen aineenvaihdunta. Kun pitää ravintonsa hiilihydraattipitoisuuden tarpeeksi alhaisena tietyn aikaa, muuttuu elimistön aineenvaihdunta niin, että se glukoosin (hiilihydraattien) sijaan alkaa käyttää energian lähteenä elimistön omia rasvavarastoja.

Minun aineenvaihduntani on vääränlaisen ruokailun seurauksena vaihtunut takaisin glukoosipohjaiseksi, ja  siksi kroppani on alkanut taas jemmata nesteitä –> aiheuttaa turvotusta ja raskasta oloa.

I’ll tell you this: vaikka nautin jokaisesta matkan aikana nautitusta suupalasta pinaattipiirakkaa, simpukkapastaa tai suklaakakkua, niin en malta odottaa että pääsen taas jatkamaan normaalia ruokavaliotani. What happened on the trip, stays on the trip.

Jotkut karppauksen aloittaneet sortuvat helposti takaisin vanhoihin tapoihinsa sallittuaan itselleen muutaman hairahduksen. Jos jotain olen näiden viikkojen aikana tajunnut, niin ainakin sen, että minulle ei käy niin. Oloni on rasva-aineenvaihdunnalla niin hyvä, piirakat ja pastat eivät ole pitkässä juoksussa sen arvoisia, että haluaisin niiden tuoman makuelämyksen vuoksi palata entiseen olotilaani. Vastaavia makunautintoja pystyn luomaan kotikeittiössäni vhh-resepteilläkin.

Vähähiilihydraattinen ravinto on todellakin minulle Se Oikea Juttu ja tulee jäämään elämäntavaksi.

Ja hei – vielä yksi ravintolavinkki tähän loppuun! Söin elämäni parhaimmat tofupihvit kuvan ravintolassa: Babete Gastro Bar. Tämä pikkuinen brasilialainen baari sijaitsee ihan keskustassa lähellä Rossio-aukiota, osoitteessa Calcada do Duque 57. Tofupihvit tarjoiltiin suussasulavan sienikastikkeen ja runsaan salaatin kera, ja hintaa annoksella oli 8,50€. Jos menet Lissaboniin ja pidät kasvisruoasta, näitä on pakko maistaa! Mun on ehkä mentävä syömään tuo annos vielä uudelleen… :)

 P.S. Yksi lukija kysyi eilisen postauksen kommenteissa voisinko kirjoittaa enemmänkin ruokavaliostani ja etenkin siitä kun palaan taas tiukemmalle linjalle. Minähän kyllä kirjoitan ruoasta mielelläni, mutta en halua tehdä Karkkipäivästä epämääräistä sillisalaattia jossa on joka toinen päivä joku eri aiheinen postaus…. Haluan kuitenkin pitää blogin kosmetiikkablogina tästä matkaosiosta huolimatta. Kysynkin siis teiltä mitä mieltä olette: kiinnostaisiko ruokavalioteema vaikka tammikuulle? (Vuoden alussa moni yrittää muutenkin saada syömisensä kuriin… ^_^)? Ruoka-postauksia tulisi kosmetiikkajuttujen lomassa ehkä pari viikossa.

Tyhjennys

  

Lissabon, 26.11.2012

Kävin eilen aamulla poliisiasemalla katsomassa mahdollisten epäiltyjen kuvia vaikka tiesin että se oli ihan turhaa. Tein kuitenkin niin kuin poliisisetä  kehotti ilmoitusta tehdessäni.

Asemalta tullessa minulla oli niin paska olo että itketti. ”Miksi, miksi, miksi menin sinne turisti-infoon ja olin niin tyhmä?” soi loputtomana nauhana päässäni. Istuin kahvilaan ja tuijotin galaotani (=maitokahvi  täkäläisittäin). Sain mieheltäni viestin. ”Lopeta se murehtiminen ja nauti Lissabonista, et voi antaa tämän pilata loppumatkaasi”, siinä luki. Suunnilleen.

Juuri niin minun pitää tietenkin tehdä. Mutta vielä tänäänkin heräsin allapäin. Katsoin peiliin enkä pidä siitä mitä näen. Kaikki muutkin harmitukset ovat läppärin menetyksen siivellä alkaneet lietsoa toisiaan ja paisuneet hyökyaalloksi.

Päätin, että voisi tehdä hyvää jos nyt kerralla oksentaisin ulos kaikki ikävät ajatukset pääni sisältä. Ehkä olo puhdistuisi. Kaadan nämä ajatukset nyt tähän postaukseen joka saa toimia likasankona. Ja sitten en enää palaa niihin.

  • Menetin koneeni ja se on erittäin *erseestä.
  • En ole vieläkään täysin toipunut Sardinian vilustumisestani ja yskin ja niistän jo kolmatta viikkoa.
  • Olen jälleen turvonnut epäsäännöllisen ruokailun ja väärien ruoka-aineiden seurauksena ja tunnen suurta pettymystä itseäni kohtaan että koskaan sallin itselleni niitä ”pieniä poikkeuksia” jotka sitten johtivat tähän olotilaan.
  • Hostellissani on pirun kylmää ja kolkkoa enkä voi helpottaa tilannetta edes kotoisalla musiikilla koska läppäri oli myös yhtä kuin musiikki. Illat viluisassa hiljaisuudessa eivät mitenkään kohota mielialaani, ja hiljaisuus muistuttaa minua koko ajan siitä mitä menetin.
  • Olen ihan säälittävä kun edes jaksan valittaa tällaisista ja annan typerän varkauden pilata edes muutaman päivän ihanasta matkastani.

Ja nyt: jätän nämä ajatukset taakseni, kerään itseni ja lähden nauttimaan aurinkoisesta säästä.

Totta, en voi enää pitää yhteyttä läheisiini niinkuin aikaisemmin matkan aikana enkä tehdä töitä muuten kuin nettikahviloissa. Kuvien siirtäminen ja käsittely on vaivalloista. Mutta se on kuitenkin mahdollista.

Ja pian olen hyvän ystäväni luona Amerikassa ja pääsen kokemaan New Yorkin jouluvaloissaan. Olen aina haaveillut siitä. Ehkäpä  joulumieli huuhtoo pois viimeisetkin alakulot viimeistään silloin.