Kohmetta, kahvia ja kananmunaa – eli toinen päiväni Albaniassa

Olen todella iloinen että tulin Albaniaan.

En osaa kunnolla pukea sanoiksi miten erilaista ja erikoista täällä on mihinkään muuhun aiemmin vierailemaani maahan verrattuna, mutta tunne on todella virkistävä ja mielenkiintoinen.

Kreikka tuntuu Albaniaan verrattuna kuin tutulta mummolalta. Albania on niin lähellä, mutta tunnelmallisesti niin kaukana Kreikasta.

En pääse eroon tunteesta, että tipahdin tänne saapuessani läpi jostain universumin aukosta toiseen aikaan ja tilaan. Kaupat, ravintolat ja kahvilat ovat kuin eläviä museoita kommunistiselta ajalta kymmenien vuosien takaa.

Kaikki on niin askeettista, mutta samalla täynnä sydäntä. Paikallisten kasvoilta eivät tunteet paista, palvelu on kohteliasta ja ilmeetöntä, mutta vilpitöntä. Rakastuin tähän koruttomaan ravintolaan, jonka omistaja ei hymyillyt minulle kertaakaan kahden vierailuni aikana, mutta toi ääneti pöytään herkullisinta ruokaa mitä olen koko matkan aikana syönyt. Ja kiitti minua kädestä puristaen kun tänään lähdin.

Kasvissyöjän unelmalounas.

Kun tänään aamulla heräsin, olin niin kohmeessa että tuskin sain kengännauhoja solmittua. Täällä on hyvin kylmä. Niin ulkona kuin sisällä hotellihuoneessani.

Lähdin aamiaiselle vanhan kaupungin sydämessä sijaitsevan hotelli Cajupin ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan viehättävään näköalaravintolaan. Tilaamani kaksi kahvia lämmittivät minua kuin joku elämän eliksiiri…. En usko että kahvi on koskaan tuntunut niin hyvältä. Nimenomaan tuntunut, ei pelkästään maistunut.

Kuitenkin vasta ylhäällä Gjirokastran linnalla esiin tullut aurinko sai minut vihdoin lämpiämään. Maatessani muurin reunalla Kreikan aurinko tuntui hyvin kaukaiselta… Ajatella, että vasta runsas viikko sitten olin vielä hiekkarannalla bikineissä…

Minulle tuli tunne, että vasta nyt olen todella matkalla. Jätettyäni turvallisen ”mummolan” taakseni ja tultuani tänne minulle aivan uuteen, vieraaseen maahan. Jossa kukaan ei oikein ymmärrä mitä sanon ja jossa ihmisten ilmeettömät kasvot kertovat tarinaa pitkään suljettuna olleesta valtiosta.

Kun hain illalla teetä hotellini aulasta, antoi hotellin omistajan vaimo minulle teen kanssa keitetyn kananmunan. Olin liikuttunut tästä eleestä. En ole varma, mutta ilmeisesti nainen oli aiemmasta keskustelustamme ymmärtänyt, että pidän kananmunista. Niinkuin pidänkin. :)

Arvonta suoritettu Albanian yössä

Selvisinhän mä tänne…! :)

Ja Korres-arvonta on nyt suoritettu. Onni suosi nimimerkki Tainaa, jolle lähtee siis Japanin Ruusu -vartalonhoitosetti. Onnittelut Tainalle!

Kolme ensivaikutelmaa Albaniasta:

1. Täällä ei puhuta englantia ja on hyvin vaikea tulla ymmärretyksi.

2. Täällä aika on pysähtynyt ja olo on kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa 50 vuotta sitten.

3. Täällä on hyvää ja halpaa ruokaa. (Söin lounaaksi runsaan salaatin, juustoiset pinaattikasvispyörykät sekä ison grillatun taimenen viinilasillisella alas huuhdeltuna – hintaan 7,20€. Mä tulen niiiiin syömään täällä paljon!!)

.

.

.

.

.

Kuvat ovat Gjirokastrasta jonne saavuin tänään. Ja yhä vain loitonnutaan kesästä… Istun tällä hetkellä paksuihin viltteihin kääriytyneenä hampaat kalisten jäisessä hotellissani.

Olen muuten hämmästynyt siitä miten paljon olenkin päivitellyt blogia matkan aikana. Luulin ja odotin ettei se tuntuisi täällä niin tärkeältä…. Mutta itse asiassa…. huomaan, että koska matkustan yksin, teistä on tullut vähän niinkuin matkakavereitani. Seuralaisen puutteessa juttelen teille ja jaan fiiliksiä.

Osa Karkkipäivän kosmetiikkalukijoista on varmasti ottanut hatkat blogin parista, mutta ehkäpä saan toivottaa heidät tervetulleiksi takaisin sitten joulukuussa…?

Joka tapauksessa, kiva että on teitäkin jotka kuljette mukanani! :)

7,9 kiloa

Määrä, jonka verran söin kuuden viikon aikana kreikkalaista jogurttia.

Kyllä. Laskin sen. :)

Hei sitten, Kreikka! Jään kaipaamaan jogurttia, piirakoita, aurinkoa ja ystäviäni..! (En välttämättä juuri tuossa järjestyksessä.)

Tätä kirjoittaessani minulla on kädessäni lippu Albaniaan jonka viimein onnistuin saamaan odotettuani kärsimättömänä lipputoimiston ulkopuolella aamuseitsemältä.

Ja toivon mukaan tätä lukiessanne olen jo Albaniassa. (Ajastan tämän puoleen päivään…)