Onnettomat kynnet

Tämä kuva on historiaa. Kynteni ovat olleet viimeiset puoli vuotta kaukana näistä tunnelmista.

Sannin kynnet mallia maaliskuu 2012. Nyyh. :´-(

Kynsieni kunto on huonontunut asteittain oikeastaan koko viime vuoden. Ensin keskisormen kynnet alkoivat lohkeilla niin, että ne eivät enää kasva milliä pidemmiksi. Kynnen pää murenee kokonaan. Sitten muutkin kynnet alkoivat liuskoittua. Kynnet ovat edelleen aika vahvat, ts. paksut, mutta erittäin kuivat ja hauraat.

Geelivahvisteiden jälkeen sain väliaikaisen haurastumisen kuntoon kynsiöljykuurilla ja OPIn Nail Envy Original -hoitolakalla. En enää. Öljy ei tässä enää auta, eikä Nail Envynkään käytöllä ole mitään vaikutusta. :(

Päätin sitten ottaa ravintolisät kokeiluun. Konsultoin Charming Nailsia, joka suositteli minulle Bioteekin TehoPii & Kalkki+D:tä. CN oli itse huomannut ravintolisän vaikutuksen kynsissään n. kolmessa kuukaudessa. Itse olen nyt popsinut TehoPiitä helmikuun puolesta välistä saakka, eli on vielä liian varhaista nähdä auttavatko tabletit ongelmaan. Toivottavasti!

Vaihdoin myös Original Nail Envyn Dry & Brittle -versioon. Jos vaikka sekin voisi jotenkin auttaa. Dry & Brittlen koostumus ei ole yhtä paksu kuin Originalin eikä näin ollen tunnu yhtä suojaavalta, ja koen ettei se pysykään kynsillä yhtä hyvin kuin Original. Mutta kaikkea on nyt kokeiltava.

[tähän väliin piti tulla kuva mun vaivalla viilaamista kynsistä – yritin siis oikeasti saada ne kerrankin tasamittaisiksi ja edes jotenkin sievän muotoisiksi, mutta kuvat olivat joutuneet vahingossa läppärin roskakoriin jonka Mr. Karkkipäivä tyhjensi sillä välin kun poistuin hetkeksi koneelta…! :P]

Olen ollut viimeiset pari kuukautta melkeinpä kokonaan ilman lakkaa. Katson alakuloisena kynsilakkojani. Siellä ne seisovat värikkäänä armeijana odottamassa että voivat taas piristää olemustani. Vaikea kuvailla miten oudolta tuntuu olla ilman lakkaa. Kynteni ovat olleet lakattuina käytännössä non-stop viimeiset 18 vuotta, lukuunottamatta yhtä lyhyttä periodia jolloin kynteni olivat samalla lailla huonossa kunnossa kuin nyt.

Lakattomana ja lyhytkyntisenä tuntuu siltä, että tärkeä osa persoonallisuuttani puuttuu.

Mutta….

…sehän ei kuitenkaan estänyt minua hankkimasta kolmea uutta Depend-lakkaa ”Osta 3, maksa 2” -tarjouksesta. :) Sairastuneet kynnet tai ei, aina on tilaa violeteille lakoille! Etenkin edullisille Depsuille.

Lempparini on keskimmäinen sävy, ihastuttavan lempeä vaalea sinivioletti # 299. Kuuluu Dependin kevään värikokoelmaan.

Lakkasin kynnet pitkästä aikaa. Tämän lähemmäs tasapituisuutta en kyennyt viilani kanssa pääsemään. En vain pystynyt nirhaamaan niitä muutamia kynsiä jotka olivat edes vähän pidemmät.

Lakka on luonnossa hieman violetimpi kuin kuvissa.

Loppuun vielä muutama kuva ”hyviltä ajoilta….” Voi, milloin pääsen taas pelottelemaan ihmisiä sapeleillani? :-´(

Vuosi sitten kynnet olivat vielä näin ”elävät”. Snowcrystal # 460 Pink Coral.

Depend # 196

OPI Parlez-vous OPI.

Onko kellään jakaa hyviä vinkkejä etenkin ravintolisistä joilla voisin saada kynteni taas kuntoon? Uskon, että jostain vitamiinin puutteesta tässä täytyy olla kysymys. Toisaalta olen myös ollut aikamoisessa stressissä, mikä oli syynä edelliseen vuosien takaiseen ”kynsikatoon”. Siihen eivät tietenkään napit auta.

* * *

P.S. Kiitos runsaasta osallistumisestanne ”köyhyys”-keskusteluun! Pariin sataan kommenttiin vastaaminen on mahdotonta, mutta kaikki olen luonnollisestikin lukenut ja monet niistä ovat kirvoittaneet lisää keskustelua täällä kotona. Haluaisin muuten vielä korostaa, vaikka suurin osa lukijoista varmasti tämän ymmärsikin, että kirjoitukseni tarkoituksena ei ollut ihmetellä mistä kukin rahansa elämäntyyliinsä saa. Se ei ole olennaista. Jokainen saa tehdä tuloillaan ihan mitä haluaa, se on mielestäni itsestäänselvää. En tuomitse heitä jotka laittavat rahansa mieluummin kenkiin kuin asuntolainaan, nämä ovat jokaisen henkilökohtaisia valintoja eikä yksi valinta ole toista parempi.

Postauksen tarkoituksena oli herättää keskustelua blogien kulutusta ihannoivista arvoista, ja kertoa ”toisenlainen” tarina. Näin minä elän. Ja kuten kommenteista saattoi lukea, niin elää moni muukin. Tällaisesta elämäntyylistä vain ei juurikaan kirjoitella blogeja, ja siksi halusin tuoda esiin tällaisenkin näkökulman vallalla olevan shoppailuihanteen keskelle.

köyhä.

Haluan kirjoittaa yhdestä aiheesta.

Tästä ei yleensä puhuta blogeissa. Vähävaraisuudesta nimittäin. Tai rahan puutteesta ylipäänsä.

Blogeissa ostetaan ja kulutetaan, matkustellaan ja juhlitaan. Blogeja kirjoittaa eri varallisuustason ihmisiä opiskelijoista uraihmisiin, mutta kaikilla heistä riittää rahaa harrastaa ja kuluttaa. Opiskelijatkin tienaavat nykyään niin paljon että voivat suhteellisen helposti säästää unelmalaukkuunsa tai luksuskenkiin.

Ja se on ihan ok. Sehän on tosi kivaa! :)

Mutta minusta se jotenkin vääristää arkea. Meissä työssäkäyvissäkin on ihmisiä, joilla ei ole varaa siihen elämäntyyliin mistä blogeissa saamme lukea. Heistä emme koskaan kuule mitään. Niinpä. Eihän heidän elämässään ole mitään hohdokasta mistä kirjoittaa. Tai ilmaistaan asia toisinpäin: miksi kuluttaminen nähdään hohdokkaana? Miksi ihmisen, jolla ei ole varaa matkustaa lomallaan New Yorkiin tai ostaa joka kuukausi uusia farkkuja, elämä ei olekaan yhtä kiinnostavaa kuin heidän jotka pystyvät niin tekemään?

Minä en ole Suomen virallisen köyhyysrajan määritelmän mukaan köyhä. Mutta tänään minulla ei ollut varaa lähteä Helsinkiin. Minun piti mennä Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan, mutta minulla ei ollutkaan rahaa junalippuun. Näin kuukauden lopussa ennen palkkapäivää tämä on aika tuttu tilanne. Tilillä ei ole rahaa.

      

Olin saanut gaalaa varten kauniin mekonkin lainaan. Minulla ei nimittäin ole oikeastaan juhlavaatteita omasta takaa, eikä etenkään kenkiä.

Postauksen kuvituksena nähdään siis Sanna Hopiavuoren Paloma-mekko, joka ei päässytkään kanssani gaalaan. Kiitos lainasta, Sanna. Mekko on aivan ihana, vaikka koko M olikin minulle hieman liian iso.

Palataksemme köyhyyteen, haluan nyt kertoa teille raha-arjestani. En oikein tiedä miksi. Ehkä juuri siksi, ettei kukaan kirjoita tällaisesta. Uskon, että moni voi samaistua tähän.

Olen työssä käyvä ihminen enkä shoppaile käytännössä lainkaan, mutta joudun silti laskemaan kuukausittain joka sentin. ”Köyhyyteni” on osittain oma valintani, sillä tuloistani leijonanosa menee asuntokuluihin. Elämä on täynnä priorisointikysymyksiä, ja minä olen halunnut priorisoida jotain muuta kuin mahdollisuutta syödä viikottain ravintolassa tai shoppailla.

Välillä sentinvenytys tietysti turhauttaa ja rasittaa. Tämänpäiväinen tilanne on yksi hyvä esimerkki. Tuntuu hullulta etten pystynyt ostamaan matkalippua. Mutta niin se vain on.

Minulla on kuukausibudjetti, jota yritän seurata niin täsmällisesti kuin mahdollista. Yritän myös laittaa pienen summan rahaa säästöön kuukausittain, jotta pääsen muutamia kertoja vuodessa matkustamaan. Se on minulle tärkeää. Ehkä tärkeimpiä asioita mihin mielestäni rahaa voi laittaa.

Olen budjetoinut itselleni kuukaudessa 180 euroa ruokaan (45 euroa / viikko)  ja 90 euroa harrastuksiin. Harrastukset pitävät sisällään kaiken ”ylimääräisen ilottelun”, kuten kahvilla käymiset, elokuvat, viinilasilliset ja reissut vaikkapa Ahvenanmaalle. Jos ruokabudjetista jää yli, jäämä siirtyy seuraavan kuun harrastusbudjettiin. Ruoassa on helppo säästää. Syön ulkona aniharvoin ja teen itse kaikki ateriat.

Jos harrastus- tai ruokabudjetti menee miinukselle, se on pois säästöön menevästä summasta. ”Löysää rahaa” ei ole.

Harrastusten kanssa on vähän hankalampaa. 90 euroa olisi helppo saada riittämään pelkkiin kahveihin ja elokuviin, mutta yllättävät menotkin täytyy kattaa harrastebudjetista. Esimerkiksi odottamattomat korjaus- tai lääkärinkulut. Kuten tässä kuussa kävi. Käy lääkärillä, luovu gaalasta, kumpaakin et voi saada.

Vaatteita en osta juuri koskaan, siitä olenkin jo maininnut blogissa aiemmin. Mutta en osta paljon kosmetiikkaakaan. Meikkejä ja kynsilakkoja tulee varmaan ostettua peruspirkkoa enemmän, mutta muuta kosmetiikkaa ei.

Jos en olisi töissä alalla tai saisi blogin kautta tuotenäytteitä, kirjoittelisin teille kokemuksia uusista kasvovoide- tai suihkugeelihankinnoista ehkä kerran tai pari vuodessa. :) Ei niitä tule sen useammin ostettua. Jos en olisi lähtenyt alalle, blogini käsittelisi varmasti edelleen pelkästään meikkejä. Ei minulla olisi voiteista mitään kirjoitettavaa.

Tämän vuoden shoppailuni voi tiivistää yhdelle riville; olen ostanut tammi-, helmi- ja maaliskuun aikana 12 kosmetiikka-artikkelia ja kaksi vaatekappaletta. Ei, itse asiassa vain yhden, sillä mieheni maksoi farkut.

Olen ihan tyytyväinen. Jos tienaisin enemmän, en usko että shoppailisin juuri enempää kuin nytkään. Mieluiten sijoittaisin lompakon sisällön hyvään ruokaan (kulinaristiset nautinnot ovat minulle arvokkaampi elämys kuin uudet kengät) ja matkustustilille. Jos olisin suoranaisesti varakas, niin voi olla että _ehkäpä_ ostaisin melkein kaikki MACin meikit…. Mutta en Vuittonin veskaa. ;)

Miltä tämä teistä kuulostaa? Oletteko koskaan itse laskeneet, paljonko teillä menee kuukaudessa rahaa vaikkapa juhlimiseen, ostoksiin tai yleensä harrastuksiin? Kuinka moni tunnustaa joutuvansa laskemaan tarkkaan että saa euroset riittämään?

Huulipunatyttö

Huulipunainnostukseni jatkuu. Olen ostanut kevään aikana kolme uutta huulipunaa, ja want-listalla on vielä monen monta lisää…. :)

Olen suosinut paljon yksivärinen luomi + huulipuna -meikkejä.

Kevään hankinnat ovat Max Factorin Star Dust Pink (kielipoliisi ei meinaa kestää kun ’star’ ja ’dust’ on kirjoitettu nimessä erikseen… :P), Viva La Divan Euphoria ja Lumenen Melon Nude.

Star Dust Pink on liilaan taittava nude marjapuuropinkki ihanan voidemaisella koostumuksella. Asettuu huulille lähes mataksi, pysyy hyvin.

Euphoria on mehukkaan kiiltävä aniliinilla taitettu violetti, porukan halvin mutta laatu on kerrassaan loistava. Pysyy myöskin erinomaisesti.

Heleän raikasta Melon Nude -sävyä on mielestäni vaikea kuvailla, se on jotain vaalean korallin, pinkin ja melonin välimaastossa. Luonnollinen ja hillitty mutta jotenkin tosi persoonallinen sävy!

Lumene Wild Rose Natural -huulipuna, sävy 6 Melon Nude.

Melon Nude yhdistettynä pastellivihreään silmämeikkiin. Luomilla vihreää IsaDoran Blooming Spring -paletista.

Viva La Diva -huulipuna, sävy 97 Euphoria.

Euphoria yhdistettynä oranssiin silmämeikkiin, luomilla Mad Mineralsin Trust Fund.

…ja silmät näyttää taas niin sinisiltä kun on oranssia kontrastina!

Ilokseni huomasin että VLD:n jo valmiiksi halvat huulipunat ovat nyt tarjouksessa 5,90€ Kickseissä, ja mulla on oikeasti joku kahdeksan eri VLD-punan ostoslista josta yritän karsia edes joitain pois mutta todennäköisesti aika monta tulee ostettua…. En tiedä tällä hetkellä toista meikkisarjaa josta olisin löytänyt yhtä monta houkuttavaa huulipunasävyä!

Max Factor Colour Elixir -huulipuna, sävy 615 Star Dust Pink.

Star Dust Pink yhdistettynä vaaleanviolettiin silmämeikkiin, luomilla Pure Luxen Amethyst.