Yves Rocher -muistoja

YR_logot

Yves ja minä. Arvaisitteko, että tästäkin aiheesta riittää paljon kerrottavaa?

Indiedaysilla on meneillään Yves Rocher –kampanja, ja päätinpä minäkin kerrankin osallistua kun aihe osui –oikeasti- lähelle sydäntä. Uskokaa tai älkää, mutta kyseinen merkki on minulle tärkeä merkkipaalu kosmeettisen historiani varrella. ^_^

Ennen kuin päästän muistot pulppuamaan, haluan vinkata Yves Rocherin kilpailusta, jossa voi voittaa kylpyläloman Ranskassa itselleen ja neljälle ystävälleen. Maistuisi varmaan itse kullekin? :) Kilpailuun voi osallistua täällä. Ikäraja on 18, eli täysi-ikäinen pitäisi olla päästäkseen osallistumaan. Kilpailussa voi myös voittaa Yves Rocherin tuotepalkintoja.

YR_aidin_suosikki

Äitini on aina käyttänyt Yves Rocherin kosmetiikkaa, ja niinpä minäkin kasvoin jo lapsena sisään merkin tuotemaailmaan. Seurasin kiinnostuneena vierestä, kun äiti teki tilauksiaan ja avasi pakettejaan. Odotin malttamattomana, että saisin itsekin joskus käyttää kosmetiikkaa. Kun täytin 13, olin äidin mielestä vihdoin tarpeeksi vanha tekemään oman tilauksen. Voi, sitä onnen päivää!

Uskomatonta, mutta muistan vieläkin suunnilleen, mitä tilasin. Tilaukseen kuului kiinteä voidemainen meikkivoide, Maxi-maskara (kuka muistaa nämä?), mimosan ja syreenin tuoksuiset suihkugeelit, Acaciane-sarjan puhdistusemulsio ja kasvovesi sekä geelimäinen silmämeikinpoistoaine. Oli jännittävää tehdä tilaus ja jäädä odottamaan pakettia. Olin niin ylpeä ja innoissani! Omat putelini!

YR_tuoksut

Koska perheeni oli niin Yves Rocher –henkinen, en minäkään juuri muuta kosmetiikkaa käyttänyt moneen vuoteen. Vähintään kaikki suihkugeelit, vartalovoiteet ja hajuvedet olivat Rocherilta. Suosikkihajuveteni 14- ja 15-vuotiaana oli Nuit D’Orchidee, käytin sitä varmasti kolme pulloa. Muita lemppareita olivat Venice- ja 8eJour –tuoksut, mantelintuoksuinen kynsinauhavoide, silmämeikinpoistoaineet ja 3 in 1 Beauty -shampoo. Nyt kun mietin, niin en ole varmasti koko elämäni aikana käyttänyt yhtä paljon tuotteita miltään muulta kosmetiikkamerkiltä. Ihan hassua. Minulla on tosiaankin ihan mieletön Rocher-menneisyys…! ^_^

YR_LPN

Muita suosikkituotteita vuosien varrella ovat olleet Pure Calmille –yövoide, jota käytin monta purkkia sekä Rose Douceur –poskipuna, jota ostin jemmaan kaksi kappaletta kun se lopetettiin. Kyseinen poskipuna onkin varmaan monelle tuttu Karkkipäivän sivuilta. Myös Les Plaisirs Nature –sarjan suihkugeelejä ja vartaloemulsioita on tullut käytettyä monissa eri tuoksuissa. Ehdoton suosikkini on Kaura, joka oli välillä poissakin mutta teki sitten paluun valikoimaan.

YR_suosikit

Nykyään Yves Rocherin valikoimaan kuuluu myös ekosertifioitu tuotelinja. Niin se luonnonkosmetiikkatrendi saavuttaa pikkuhiljaa merkin kuin merkin… ;) Näitä tuotteita tekisi mieli jossain vaiheessa kokeilla. Muu YR:n kosmetiikkahan ei ole luonnonkosmetiikkaa, vaikka tuotteissa kasvipohjaisia ainesosia onkin.

Sain kampanjan myötä kokeiluun kaksi Les Plaisirs Nature –sarjan tuotetta, jotka eivät olleet minulle ennestään tuttuja. Sarja on näköjään uudistunut sen jälkeen, kun itse viimeksi olen näitä tuotteita käyttänyt. Nyt sarjaan kuuluu pulloissa myytävien perusvartaloemulsioiden ohella myös tyylikkäisiin lasipurkkeihin pakattuja vartalovoiteita sekä vartalokuorintoja. Omat kokeilukappaleeni ovat Provencen Oliiviöljy –linjasta. Vartalovoide on täyteläistä mutta ei rasvaista, ja imeytyy ihoon hetkessä. Kuorinnasta tykkäsin tosi paljon, etenkin tuoksu ja koostumus olivat mieleeni.

LPN_olive

Olisi kiva kuulla myös lukijoiden Yves Rocher –muistoja. Löytyykö täältä muitakin, joilla olisi yhtä mittava Yves-menneisyys? ^_^

Äidiltä.

En tiedä saatteko te usein äideiltänne kosmetiikka-aiheista sähköpostia, mutta minä sain viime viikolla. :)

Aiti_

Subject: Meikkimietteitä.

Äitini meikkivalikoimaan kuului kakkumascara, puuteri, luonnottoman punainen
jauhemainen poskipuna ja kirkasvärinen huulipuna. Ei kulmakynää eikä
luomivärejä. Kulmat saivat olla luonnontilassa, ei niitä koskaan edes nypitty.
Äidin aikaan meikkaaminen tarkoitti vain kasvojen ilmeen hienoista korostamista, siis että puna toi esiin huulet ja ripsiväri silmät. Ulkonäköä ei yritetty
”parannella” tai kasvojen suhteita muuttaa. Tähän minäkin kasvoin enkä kai
siksi nuorenakaan erityisesti kiinnostunut ehostamisesta. Se oli vain jotain
mikä kuului tehdä ”ulos” lähtiessä. Ei töihin, sehän oli tavallista arkea.

Minullakin oli kakkumascara ja puuteri, poskia en punannut koska se oli minusta
”tätimäistä”. Ensimmäiset luomiväripalettini taisivat olla ne kaksi jotka
minulla on vieläkin, ja joista toisen kuvasit blogiisi. Outdoor Girl, ostettu
Stockan halpatavaratalosta Sestosta, jos oikein muistan. Luomiväreistä avautui
uusi mahdollisuus muokata ulkonäköään väreillä. Kuitenkaan en koskaan
varsinaisesti kiinnostunut siitä miten värit oikeaoppisesti luomille
levitettäisiin, vetelin vain omaan tyyliini.

Itse asiassa koko meikkaamisasia on valaistunut minulle vasta blogisi myötä.
Vasta nyt olen alkanut vähän katsoa miten ihmiset kasvojaan ”plankkaavat”.
Aikaisemmin huomasin lähinnä vain sen jos joku meikkasi huomattavan vahvasti ja / tai räikeästi. Nyt ihmettelen sinun loputtoman luovia variaatioitasi teemasta
silmät. Ja innostuksesi aiheeseen tuntuu ehtymättömältä.

Tämä oli vain tämmöinen äkillinen inspiraatio, kun muistin äitini ja kuinka hän
eteisen peilin edessä Kasarminkadulla punasi huuliaan kaupungille lähtiessään.
Hän oli mielestään huoliteltu leidi joskaan ei turhamainen tuhlari. Minuakin
hän yritti sovittaa tuohon leidimuottiin mutta ei onnistunut. Minusta ei
koskaan tullut hillittyä jakkupukunaista! :-)

Terveisin
Äiti”

Viesti on julkaistu äidin luvalla. :)

Millainen on teidän äitien suhtautuminen meikkaukseen? Millaisen ”kosmetiikkaroolimallin” olette saaneet kotoa?

Why we love black eyeliner.

Ja heti alkuun suuret pahoitteluni kahden englanninkielisen otsikon käytöstä peräjälkeen. :) Tiedän, että ei-suomenkieliset otsikot häiritsevät joitain lukijoita.

Haluan vain muistuttaa teitä siitä, kuinka helposti saat melkeinpä minkä tahansa väripläjäyksen luomillasi sidottua tyylikkääksi kokonaisuudeksi käyttämällä mustaa rajausta. Olen tästä jo aiemminkin puhunut blogissa, mutta tässä vinkki tulee taas. Vaikka kokisit mustan muuten liian jyrkäksi rajaussävyksi itsellesi, niin värikkäiden meikkien kanssa se on must. Se vaan on. :)

LorealBlueGreen1

Mikä ihmeen valju ja epämääräinen viritys tämä on? Ei näytä erityisen hyvältä vaikka lisäät ripsarinkin.

LorealBlueGreen2

Mutta – kun rajaat silmän kauttaaltaan mustalla, saa meikki heti jonkun tolkun. Ja sehän näyttää ihan hyvältä! Ylä- ja alaluomen värit ikäänkuin ”kiinnittyvät” toisiinsa, ne saavat raamit ja näyttävät kokonaisuudelta.

LorealBlueGreen3

Luomilla L’orealin Arctic Blue ja Kryptonite Green. Meikki on muuten käänteisversio tästä meikistä. Tykkään yhdistelmästä paljon, olivat sävyt kummin päin vain.

Inglot_blackliner

Ja tässä vielä toinen versio mustan eyelinerin ”paketoimasta” värimeikistä. Edes violetti tai vihreä rajaus ei tekisi tästä meikistä yhtä toimivaa. Musta sitoo sävyt yhteen. Tässä meikissä yläluomella Inglotin AMC Eyshadow 66 ja alaluomella Inglotin D.S. 504.

LorealBlueGreen4

Huomasinpahan sitten jälkeenpäin, että unohdin meikata alaripset kumpaankin meikkiin! ^_^

Yläluomen rajaukseen käytän useimmiten geeli- tai tussirajausta, ja alaluomen sisärajaukseen MACin kajalia sävyssä Smolder. Smolder on mustin, pehmein, pigmenttirikkain ja pysyvin kajal mitä olen kokeillut, enkä muuhun vaihda.

Kuinka moni teistä käyttää mustia rajauksia, ja kuinka moni taas vierastaa niitä? Itse voin paljastaa, että aloin käyttää mustaa rajausta vasta samoihin aikoihin kun löysin värikkäät meikit, eli noin viisi vuotta sitten. Sitä ennen en voinut kuvitellakaan käyttäväni mustaa, olinhan niin vaalea. Nyt taas on vaikea kuvitella meikkiä ilman mustaa. Se on ylivoimaisesti eniten käyttämäni rajaussävy.