Luonnonkosmetiikkaprojektin eteneminen

Olen kertonut blogissa aikomuksestani vaihtaa kokeeksi kaikki ihonhoidon ja hygieniatuotteet tavallisesta kosmetiikasta luonnonkosmetiikkaan. Siirryn luonnonkosmetiikkaan sitä mukaa kun edelliset tuotteet loppuvat.
Tähän saakka siirtyminen vanhoista tuotteista on ollut hauskaa ja ”kivutonta”, mutta minulla on muutamia piintyneitä suosikkituotteita tavallisen kosmetiikan puolella joista luopuminen, edes väliaikaisestikin, arveluttaa.

Nämä ikisuosikit ovat Sebamedin pesuneste, Dermosilin kasvopesu, Aqualan L -yleisvoide ja suhteellisen tuoreena tulokkaana Natural Coden silmämeikinpuhdistusgeeli. Olen käyttänyt Sebamedia kasvojen pesussa jo 10 vuotta, ja Dermosilin löysin muutama vuosi sitten. Olen todella ”nirso” puhdistustuotteiden kanssa ja vain iholleni parhaan tunteen jättävät kelpaavat. En siedä minkäänlaista öljyisyyden tai kalvon tunnetta, ja haluan että iho puhdistuu lähes narskuvaksi, muttei kuitenkaan nihkeäksi. Sebamed on ykkönen ja Dermosil kipuaa aika lähelle. Dermosilin putsari loppuu varmaan vuoden vaihteessa, sitten olisi löydettävä luonnollinen korvaaja.
Silmämeikinpoistoaineprobleemastani olen jo kertonutkin aiemmin. Sen täytyy olla geelimäistä, ja ikävä kyllä juuri siinä muodossa niitä löytyy markkinoilta vähiten. Tällä hetkellä Suomen päivittäiskosmetiikkapuolelta on vain Natural Code geelimäisenä, ja selektiiviseltä puolelta Biotherm. Olin muuten riemuissani kun bongasin tuon Biothermin tuotteen työharjoittelupaikkani hyllyltä, mutta testissä aine kirveli eikä puhdistanut tehokkaasti. :( Hur som helst, epäilen ettei luonnonkosmetiikasta voi löytyä NC:lle korvaavaa tuotetta. Luulen kokeilevani jotain öljyä, esimerkiksi Weledan manteliöljyä, kun Natural Codet loppuvat.
Mitä tulee Aqualan L:ään, sille olen jo löytänyt korvaajan…! Tai ainakin voide on hyvin lähellä Aqualan L:n tuntua.

Kyseessä on Estelle & Thildin hajusteeton Face Cream. Luonnonkosmetiikan valikoimista on hurjan vaikea löytää täysin hajustamattomia tuotteita, koska tuoksu ja eteeristen öljyjen terapeuttinen vaikutus on luonnonkosmetiikassa niin tärkeää. Siksi olinkin positiivisesti yllättynyt kun bongasin tämän miellyttävän perusvoidemaisen, tuoksuttoman tuotteen Kicksissä.
Incit tietysti poikkeavat Estelle & Thildin ja Aqualan L:n välillä kuin yö ja päivä, mutta jos mietitään voiteen tuntua ja koostumusta, on E & T:n Face Cream aika hyvä match. Face Creamissa on ruusun ja ruiskukan vettä, sheavoita, manteliöljyä, auringonkukkaöljyä, seesaminsiemenöljyä, aloeuutetta ja oliiviöljyä. Aqualan L:ssä on vaikuttavina aineina triglyseridejä (pehmentäviä rasvoja) ja glyserolia (kosteuttaa) ja näiden lisäksi emulgaattoreita, liuottimia ja säilöntäaineita. Jos olet hajusteille allerginen ja kiinnostunut luonnonkosmetiikasta, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan Estelle & Thildiä! Tuoksuttomaan linjaan kuuluu kasvovoiteen lisäksi yövoide, puhdistusemulsio ja -geeli, kasvovesi ja silmänympärysvoide.

Deodorantistakin minun piti kertoa! Olen aivan koukussa tähän Logonan Mediterran-deospray’hin! Ensin tuoksu oli minusta vähän liian voimakas ja jotenkin outo, mutta sitten aloin tykätä siitä ja nyt olen aivan rakastunut. Mediterranissa tuoksuvat salvia ja punainen viininrypäle. Ilahduin kun huomasin että sarjaan kuuluu myös samantuoksuinen suihkugeeli ja vartaloemulsiokin. Ne pitää ehkä jossain vaiheessa hankkia kun tulee ajankohtaiseksi.
Oli muuten jännä siirtyä antiperspirantin vannoutuneena käyttäjänä deodoranttiin (joka siis vain poistaa hajua muttei estä hikoilua), mutta hyvinhän tämä on toiminut. En ole hikoillut yhtään sen enempää kuin muutenkaan. En ole ihan varma onko luonnonkosmetiikassa olemassakaan antiperspirantteja, koska siihen tarvitaan ymmärtääkseni alumiinia jonka käyttö on luonnonkosmetiikassa kiellettyä. Korjatkaa joku jos teillä on muuta tietoa.


Vartalon kosteutukseen käytän tällä hetkellä Laveran Vervain-Lime-vartalovoidetta. Sen koostumus on miellyttävämpi ja helpommin levittyvä kuin Urtekramin Aloe Vera -voiteen, joka oli ensimmäinen luonnonkosmetiikan vartalorasvani. Tuoksu on ihanan raikas!

Luonnonkosmetiikkaprojekti on kyllä todella innostava, ja olen löytänyt jo monia uusia suosikkituotteita. Vaikken ole koskaan saanut synteettisestä kosmetiikasta mitään ärsytysreaktioita, niin jotenkin tuntuu vaan psykologisesti miellyttävämmältä levittää iholle kemikaalivapaita tuotteita. Sekään ei tietenkään ole yhtään pahaksi että ne kuormittavat luontoa paljon vähemmän. ;)

Miten säilytän meikkejäni

Kerroin kesäkuussa meikkipöydästäni, ja valotin tuossa postauksessa myös hieman missä säilytän meikkejäni. Kesäkuun jälkeen on kuitenkin tullut uusia lukijoita, ja minua on pyydetty esittelemään meikkivarastoani ja miten sitä säilytän. No, koko meikkikokoelmaa en ole edelleenkään jaksanut kuvata, mutta tässä juttu säilytyksestä.

Alkajaisiksi on todettava, että tämänhetkinen hajautettu säilytysratkaisu ei ole minulle mieluinen. Odotan kuin kuuta nousevaa sitä päivää, että pääsemme muuttamaan ja saan isomman meikkipöydän jonka yhteyteen saan kaikki aarteeni.

Tässä on pieni ja liikuttava meikkipöytäni. Oikeastaan se ei edes ole pöytä vaan joku Ikean halvin mahdollinen hyllytaso. Sen korkeus on kuitenkin meikattavuuden kannalta juuri oikea! ;) Tämä kuva on hieman feikattu, sillä oikeastaan pöytä ei näytä juuri koskaan tuolta….


…vaan tältä. :( Ainainen sekasorto.

Minulla on pöydällä kaksi koria, joissa säilytän eniten käyttämiäni tuotteita kuten siveltimiä, rajauskyniä, ripsareita ja mineraalipohjia.

Vasemmanpuoleisessa korissa asuvat ripsivärit, vaahtomuoviapplikaattorit, ripsentaivuttimet, kulmavärit, kaksi highlighter-luomiväriä, kabuki-sivellin ja muuta sekalaista pientavaraa. Normikabukini on kuivumassa pesun jäljiltä, tuo pieni on se matkakoko jonka sain Kauneusmessuilta.


Oikeanpuoleisessa korissa asuvat rajauskynät, pohjustustuotteet, mineraalipohjat, eniten käyttämäni siveltimet (loput ovat omassa korissaan makuuhuoneen sälähyllyssä), suosikkiposkipunani ja pari kynsilakkakiekkoa. Huomaan että UDPP on tämän kuvan ottohetkellä jossain harharetkillä… Se kuuluu myös tähän koriin.

Ikeahyllyn alatasolla majailee työkalupakki, joka sisältää Indeliblen geelirajauksia, joitain huulikiiltoja, mineraaliluomivärejä, Diorin paletteja sekä muita erinäisiä luomivärejä.



Loput meikit asuvat olohuoneen kirjahyllyssä.

Ylemmässä vetolaatikossa on huulipunia, huulikiiltoja, suurin osa ”marketti”luomiväreistäni (= L’oreal, Rimmel, IsaDora jne), pari Cliniquen palettia ja ne MACin luomivärit joita en ole depotannut. (Depottaus = luomivärinappi irroitetaan hylsystään palettiin siirrettäväksi.)

Alemmassa vetolaatikossa säilytän MACin ja Urban Decayn paletteja sekä muita sekalaisia, kuten Too Faced, Clarins, Guerlain, IsaDora, Grimas ja uusimpina tulokkaina Avonin paletit. Laatikon perällä ovat omassa rasiassaan poskipunat ja kasvojen varjostusvärit.

Ympäri asuntoa, mm. ikkunalaudoilta, voi myös bongailla eksyneitä tai unohdettuja meikkituotteita, kuten nyt vaikkapa nämä runsas kuukausi sitten ostamani tekoripset ja joitain vaahtomuoviapplikaattoreita. Ei, meillä ei tosiaankaan ole siistiä. :(

Yhdestä kartonkilaatikosta löysin nämä kuusi kaverusta, joiden olemassaolon olin jo melkein unohtanut. Nämä toverit ovat olleet eristettyinä ”saattohoidossa”, eli ne ovat luomivärejä joista luopumista olen harkinnut. Olen niin kiintynyt meikkeihini, että minulle on vaikeaa heittää huonoja yksilöitä pois tai edes antaa niitä muille. (Ei, en kuvittele että se on tervettä.) Nyt pitkän karanteenin jälkeen olen valmis heittämään kuivaakin kuivemman IsaDoran duon ja pigmenttiköyhän YR:n Taupen roskiin, ja ehkä säilytän noita Anytimen trioja vielä kun
ne ovat oikeasti aika hyviä. Make Up Storen ja Lumenen dumppaan varmaan äidille.

Koko meikkikokoelman kuvaus tulee varmasti toteutumaan lähitulevaisuudessa, niinkuin moni muukin teidän ehdotuksenne syyskuisesta kyselystä. Ehdotukset ei siis suinkaan ole unohtuneet, vaan toteutan niitä pikkuhiljaa talven aikana.