Voihan plantaarifaskiitti!

Vuonna 2011 juoksin nopeimman puolimaratonini ikinä. Voitin Ruissalojuoksujen naisten sarjan. Maratonin jälkeen jalkani kipeytyi. Puolikas oli ollut viimeinen niitti ja rääkki jo hieman ennenkin vaivanneelle kantapäälleni. Kyllä se tästä, ajattelin. Mutta eihän se siitä.

Hakeuduin lääkäriin ja jalka kuvattiin. Röntgen ei paljastanut tässä vaiheessa mitään muuta, kuin kalkkikertymän (ns. luupiikin), joka on seurausta kiputilasta, ei sen syy. Kokenut ortopedi tunnisti oireet ja diagnosoi kantakalvon tulehduksen tai rappeuman, plantaarifaskiitin. Kantapääkipu voi olla niin ylipainoisen, kuin paljon juoksevankin vaiva.

FullSizeRender 546

Kaikki hoidot kokeiltu

Minulla kivut yltyivät todella koviksi. Sain fysioterapiaa. Jalkaani teipattiin, siihen pistettiin kortisonia ja tein venytysliikkeitä. Pidin yöllä isoa häkkyrää jalassani ja sääressäni, jonka tarkoitus oli pitää jalka oikeassa asennossa nukkuessani. Söin kipulääkkeitä, todella vahvoja, kuljin töissä ja kotona korkokengissä ja pidin pehmusteita kenkien sisällä, mutta mikään ei auttanut. Eikä tietenkään auttanut, koska tärkein hoitomuoto uupui. Lepo.

En malttanut olla rasittamatta jalkaa. Kipulääkkeiden avulla pystyin pysymään liikkeessä. Se oli kammottava virhe. Toisaalta, lääkkeiden avulla pystyin käymään töissä. Lopulta pääsin magneettikuvaan. Kun saavuin ortopedin vastaanotolle kuulemaan tuloksia, järkytyin. Ortopedi haukkui minut lyttyyn. Hän kutsui minua lähes idiootiksi.

Loukkaannuin ensin hänen sanoistaan, mutta katsoessani magneettikuvaa, jossa näin useita murtumia jalkaterän alueella, tajusin homman vakavuuden. Kipujen takia olin askeltanut väärin ja se oli aiheuttanut liitännäisvammat. Lääkärin sanat jäivät mieleen: ”Jos et nyt lopeta juoksemista ja anna jalan levätä kunnolla, et juokse enää koskaan”. Vihdoinkin uskoin.

Jos ei jotain hyvääkin

Juoksutauko venyi pitkäksi. Olin juoksematta pari vuotta. Liikkumatta en tietenkään voinut, enkä halunnut olla, ja siksi päädyin kuntosalille. Pystyin treenaamaan siellä rasittamatta jalkaa. Kuntosali- ja voimaharjoittelu olivat mielestäni aluksi tylsiä. Mutta samanaikaisten pt-opintojen myötä sain tietoa ja ideoita, miten ja miksi treenata voimaa. Innostuin.

Paljon huonoa, mutta siis hyvääkin. Lihaskuntoharjoittelu olisi ehkä jäänyt kokonaan aloittamatta, ellen olisi loukkaantunut. Se on ollut merkittävä muutos elämässäni. ”Anna aerobisesta” on tullut myös vahva nainen. Kehonkoostumukseni muuttui ja asetin  itselleni uusia tavoitteita. Opettelin mm. vetämään leukoja.

FullSizeRender 545

Kuva: Jenni Virta

Takaisin lenkille

Kun olin lepuuttanut jalkaani kunnolla, uskaltauduin pikkuhiljaa takaisin juoksun pariin. Mutta tein sen todella maltilla ja varovasti. Lyhyitä ja rauhallisia lenkkejä, harvakseltaan. Tajusin, ettei ollakseen hyvä juoksija, tarvitse juosta joka päivä, eikä kannatakaan. Erityyppiset ja erimittaiset lenkit kehittävät ja tällä hetkellä juoksen 2-3 kertaa viikossa. En enempää. Jalkani ei ole kipeytynyt uudestaan. Kantapääkivut uusivat helposti, joten olen ollut todella tyytyväinen.

Edellisessä postauksessani kerroin myös juoksukenkien mahdollisesta vaikutuksesta jalkavaivoihini. Postauksen jälkeen sain useita viestejä lukijoilta, että heillä oli samanlaisia kokemuksia.

Juoksijat kärsivät monenlaisista jalkavaivoista, jotka usein johtuvat liiallisesta rasituksesta tai virheasennoista. Tämä tarinan suurin opetus, ainakin itselleni, oli se, että kipu tulee ottaa vakavasti ja sitä tulee kuunnella. En malta olla jossittelematta, että jos olisin malttanut levätä heti kipujen ilmaannuttua, olisin ehkä säästynyt parin vuoden piinalta ja särkylääkekierteeltä.

Opin  itse kirjaimellisesti vasta kantapään kautta. Toivon, ettei kenenkään muun tarvitse käydä samaa ruljanssia läpi, vaan osaisi höllätä ajoissa.

<3 Anna

Lue myös: Parhaat ja huonoimmat juoksukengät

Sinua saattaa kiinnostaa myös: Kun tekniikka on kunnossa, juoksu kulkee

Juoksun aloittaminen onnistuu Waldniel -menetelmällä

IMG_4149

Kommentit
  1. 1

    Heikki sanoo

    Tuttu vaiva, jonka hoidossa voi unohtaa lääkkeet ja kortisonit. Ota sopiva työkalu käteen ( esim. ruokailuveitsi, jossa pyöristetty kädensija ). Sitten, ei muuta kun ”leipomaan” koko kipualuetta,. Aluksi tuskin kärsii edes koskea, mutta lisää painetta sietokykysi mukaan ! Toista tätä aina kun vaan suinkin viitsit ja viimeistään viikon päästä voit juosta niinkuin kipua ei olisi koskaan ollutkaan. Tämä on tuonut täydellisen paranemisen jo usealle tutulle, itseni lisäksi. Jopa työterveyslääkärini on ottanut tästä vinkistä kopin.

  2. 2

    Marie sanoo

    Niin samanlaisia kokemuksia. Plantaarifaskiitti vuorotellen molemmissa jaloissa, juoksua Asics Gel Kayanoilla lähes joka päivä kunnes jopa kävely oli tuskallista. Kinesioteipit, fysioterapia, venyttely, rullailu, yölastat, korkkarit, geelipohjalliset ja kortisonipiikit tulivat todella tutuiksi ja ostinpa itselleni jopa kävelykepin… Ja todella, tämän koettelemuksen oppien kautta kuntosalille :-). Juoksu jäi, mutta monta muuta kivaa asiaa tuli tilalle ja nyt näistä viimeisistä oireista on jo yli 5v aikaa, toivon että vaivat pysyvät jatkossakin poissa. Enkä enää eläissäni juokse tuetuilla tossuilla, ellei ole erittäin pätevää ja fysioterapeutin osoittamaa syytä niin tehdä… Mutta ihanaa että pääsimme takaisin juoksun pariin ja opimme pysymään kohtuudessa :-).

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *