Leipä – Kaiken pahan taikinajuuri

FullSizeRender 386

Leivän puputtaja. Se minä olen aina ollut. Lapsena meillä syötiin paljon leipää. Jälkiuunileipää ja myös ranskanleipää, sitä valkoisinta mahdollista laatua. Ranskiksen saattoi huomaamattaan syödä kokonaan yksin, kun se ei täyttänyt yhtään. Päälle ei tarvinnut laittaa, kuin voita (tai flooraa meillä kotona oli). Pullapitkoakin oli joskus. Siihenkin laitoin myös voita päälle. Kun meille tuli paahdin, alkoi saada…

Lue lisää…

Supermaukkaasti kohti kasvisvoittoisempaa ruokavaliota

superriisi17

Kaupallinen yhteistyö: Paulúns

Kaupallinen yhteistyö: Paulúns Minulla, ja ehkä muillakin suomalaisilla, on jännä tapa lähteä rakentamaan ateriaa lihan, kanan tai kalan ympärille. Kaupassa pohdin, että mitä näistä kolmesta ostaisin, ja vasta sen jälkeen tulee mietittyä lisukkeet: pastaa, riisiä vai perunaa jossain muodossa ja lopuksi muistaa, ai niin ne kasviksetkin. Ajattelumalli on juurtunut syvälle, ja arjessa, jossa ruuanlaiton tulee…

Lue lisää…

Syöminen ja syyllisyys eivät kuulu yhteen

FullSizeRender 357

Leipomo Tannisen kaksi teeleipää paahdettuna. Päälle voita ja juustoa. Ja kauhea syyllisyys. Kahdesta leivästä. Olin  kaksikymppinen ja syömistäni leimasi kontrollointi ja kiellot. Vaalea leipä ei todellakaan kuulunut terveellisten ja sallittujen ruokien listalle, puhumattakaan herkuista. Jos niitä kuitenkin livahti alas kurkusta, niin kuin livahti, oli tuloksena syyllinen, epäonnistunut ja pettynyt olo. Kaksikymppinen Anna ei tiennyt ravintoasioista…

Lue lisää…