Superonnelliset – Keitä he ovat?

Olitko viime viikolla onnellinen? Montako kertaa elämässäsi olet ollut superonnellinen? Jos katselee ystävien Facebook –päivityksiä, niin he tuntuvat tavoittavan tämän ylitunteen harva se viikko. Minun piti oikein pysähtyä ja luodata taaksepäin: milloin minä olen ollut viimeksi superonnellinen, vai olenko ollut ollenkaan?

Superonnellinen on onnellinen potenssiin sata. Superonnellisuus on puhdas positiivinen tunne, joka on enemmän kuin perustyytyväisyys tai hetkellinen iloinen fiilis. Superonni on jotain niin ylevää ja hienoa, että sen kokijan täytyy heilua huipulla ja hymyillä korvillaankin. Mitä, jos oma elämä on ”ihan kiva kasipuol”, noin niin kuin suurimman osan aikaa? Milloin minä olen kokenut superonnenhetkeni?

FullSizeRender 198

Kaikkiin onnen hetkiin, jotka pystyin palauttamaan mieleeni, tuntui liittyvän monia muitakin, kuin positiivisia tunteita. Vaikkapa lasten syntymään sekoittui huoli ja epävarmuus, omiin häihin liikutus ja stressikin, pieniin arjen onnen hetkiin huoli hetken lyhytaikaisuudesta. Mitä superonnellisuus sitä paitsi on? Kuka määrittelee sen, mikä on superia ja mikä ei?

FullSizeRender 194

Eikö onni synny pitkälti kokijan mielestä, ei niinkään olosuhteista? Kauniskaan kesäilta parhaassa seurassa ei välttämättä tuo onnen tunnetta, jos mielen valtaa jatkuvasti murheet tai se, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä tai on jäänyt tekemättä. Ehkä pahinta myrkkyä superonnelle on sen pohtiminen, mitä jos minun onneni ei olekaan mitään jonkun toisen olotilaan verrattuna tai pitäisiköhän minun sittenkin olla jossain muualla. Some kannattaisi siksi orastavan onnen hetkinä pitää kiinni.

FullSizeRender 199

Ehkäpä tärkeintä on oppia tunnistamaan, nopeasti ohi kiitävät onnen hetket. Eihän kukaan meistä elä pilvissä jatkuvasti, vaikka siltä jonkun instafeedi voisi näyttääkin. Superonni voi tehdä uukkarin ovella, jos sille ei annan edes mahdollisuutta tulla sisään. Ehkäpä superonni onkin tiettyjen ihmisten ominaisuus: he saavat arkisetkin hetket käännettyä erityisiksi. Nämä ihmiset malttavat pysähtyä, eivätkä viipota ajatuksissaan onnensa ohitse.

FullSizeRender 195

Suurimmat onnenhetkeni eivät liity saavutuksiin. Mieleeni alkaa tulvahdella pieniä valokuvan kaltaisia muistikuvia. Poika laiturilla, yhteinen TV-ilta, lempeä katse pihan toiselta puolelta. Voivatko nämä tosiaan olla niitä superonnenhetkiä? Ei niistä tulisi mieleenkään postata facebookkiin tai jos tulee, niin hetki on poissa sillä sekunnilla, kun ruvetaan miettimään oikeaa kuvakulmaa.

FullSizeRender 197

Mittarit, joita käytämme toisten ihmisten onnellisuuden arvioimiseen eivät useinkaan ole kovin luotettavia. Se, että jonkun elämä näyttää superilta, ei välttämättä kerro hänen elämästään mitään. Uskoisin, että meillä kaikilla on superonnemme, mutta myös supermurheemme. Toisten ihmisten huolista ja murheista ei koskaan voi täysin tietää, emmekä voi myöskään ulkopuolisina arvostella toisten kokeman surun tai minkään muunkaan tunteen voimakkuutta tai vaikutuksia.

FullSizeRender 196

Alan tästä eteenpäin tarkkailla elämääni superonnisuodattimen läpi. Haluan tunnistaa hetket, jolloin olen onnellisimmillani. Jos jään kiinni siitä, että mietin liikaa asioita tulevaisuus (sitku) – perspektiivissä tai koen ahdistusta arjesta, aion pysähtyä. Minäkin haluan olla joskus superonnellinen. Useammin! Sen olen jo tajunnut, että hyvin harvoin, jos koskaan, superonnellisuus tavoittaa minut yksin. Kyllä suurimmat onnenhetket koetaan yhdessä.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Paikallinen rasvanpoltto – paras liike poistaa vatsarasva

FullSizeRender 201

Kommentit
    • 1.1

      annasaivosalmi sanoo

      Heippa!

      Paita on ostettu COS:ilta viime vuonna. Kiitos 🙂

      T. Anna

  1. 2

    Kaarina sanoo

    Mä tunnistan itsessäni superonnen,kun töissä on niin kivaa et sisällä pulputtaa,ihmetellen katson kolmea upeaa lastani(aina en niin lempeästi),mieheltäni tekstiviesti kesken työpäivän,aamkahvi ja hesari omaa-aikaa. Arjessa on paljon superonnen hetkiä,eikä niitä voi jakaa facessa tai kuvata kännykällä. Hyvä olo ja onni tuntuu et universumissa just täällä hetkellä on kaikki balancessa. Hyvä niin.

    • 2.1

      annasaivosalmi sanoo

      Voi että, miten hyvin kiteytät. Ei voi kuvata, vaan ne tuntee. Ihanaa, kun kommentoit. Mä sain sun viestistä ainakin paljon lisää onnentunnetta 🙂

      Anna

  2. 3

    Julia sanoo

    Aivan mielettömän hyvä kirjoitus! Osaat niin hyvin pukea sanoiksi tuntemukset, joihin varmasti moni pystyy samaistumaan. Kiitos!

  3. 4

    Minna sanoo

    Olet kyllä hienosti tavoittanut superonnen olemuksen. Kai se tunne tulee pohjimmiltaan siitä, että itsellä ja läheisimmillä ihmisillä on asiat hyvin. Rakastuneena on varmaankin lähimpänä kyseistä olotilaa. Minulle tuli myös valokuvamainen muisto mieleen Veronasta, jossa parhaassa seurassa ihasteltiin mykistävän kaunista maisemaa. Sillä hetkellä taisin olla superonnellinen. Kiitos, Anna ❤️

    • 4.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kiitos Minna! Voi että, Verona. Se oli kyllä aivan upea reissu. Mä en ole varmaan nauranut sen jälkeen yhtä makeasti. ”Kauhee Kauna!” On se superonnellisuus varmaankin juuri sitä levollista tunnetta siitä, että nyt on hyvä, itsellä ja läheisillä.

      Nautinnollista loman jatkoa!

      Anna

      • 4.1.1

        Minna sanoo

        Kauhee kauna ja kiiltävät kengät Kiitos, loma on ollut tähän asti nautinnollista ja vielä jatkuu. Intoa sinulle kirjaprojektiisi!

  4. 5

    Katariina sanoo

    Moi Anna!
    Kokemukseni mukaan superonnen kokeminen tai ainakin sen näyttäminen on yleisempää niillä ihmisillä, jotka ovat kokeneet rankkoja vastoinkäymisiä, mutta selvinneet niistä. Pikkumaisuus ja ulkoiset seikat jäävät taka-alalle, kun elämän ja kuoleman kysymyksiä pyöritellään. Kiitollisuus kaikesta olemassa olevasta hyvästä ja anteeksianto epäreilusta ja pahasta keventävät oloa. Tyynellä hetkellä voi sitten kokea pakahduttavia superonnenhetkiä. Tietäen, mutta välittämättä siitä, että tuuli voi kääntyä milloin tahansa. 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *