Olen ollut hyvä huono äiti

Olen saanut lapseni hyvin peräkkäin. Kun nuorempi syntyi, oli esikoinen vasta vuoden ja viisi kuukautta. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin en muista noista ajoista kovinkaan paljoa, sen verran intensiivisesti elämä sujui kahden pienen lapsen arkea pyörittäen ja päivistä sekä öistä selviytyen.

FullSizeRender 51

Näin jälkikäteen olen pohtinut, että onneksi silloin, kymmenisen vuotta sitten, ei ollut sosiaalista mediaa siinä laajuudessa, kuin tänä päivänä. Vauvalehden keskustelupalsta netissä oli ainoa, jossa tuli äitiyshuuruissa joskus pyörittyä. Minua nimittäin kauhistuttaa tällä hetkellä äidit, jotka yrittävät selvitä pienten vauvojensa kanssa tässä syyllistämisen, nettivihaamisen ja anonyymin ilkeän kommentoinnin maailmassa.

FullSizeRender 53

Monna on blogissaan kirjoittanut, kuinka hänen äitiyttään arvostellaan häikäilemättä blogin kommenteissa. Teki hän niin, ai näin, aina on jollain anonyymillä mielipide tai sanansa sanottavana. Ei sillä, etteikö kymmenen vuotta sittenkin itseään olisi saanut tuntemaan huonoksi äidiksi. Kyllä muiden pienten lasten äitien kanssa vertailua tapahtui ihan livenäkin. Imetys, omassa sängyssä nukuttaminen tai lapsen hoitoon jättäminen olivat aiheita, joista itseään syyllisti ihan tarpeeksi ilman somekuohujakin.

FullSizeRender 48

FullSizeRender 56

Silti minulla oli aina tunne, että voin tehdä siten, kun itse äitinä parhaiten asian näen. Koin itseni riittävän hyväksi äidiksi, vaikken täyttänytkään monia ns. hyvän äidin kriteereitä. Jos tarvitsin silloin omaa aikaa, otin sitä. Muistan usein menneeni edes puoleksi tunniksi rivitaloasuntomme saunaan, jonne lasten itkut eivät kuuluneet. Tiesin, että lapsilla on isä, joka huolehtii heistä yhtä hyvin, ellei jopa paremmin, poissaoloni ajan. Saunasta, lenkiltä tai treffeiltä ystävien kanssa tulin aina uudistuneena ja virkistyneenä äitinä.

FullSizeRender 52

FullSizeRender 48

Rakastan hiihtää yksin.

Nykyään äitejä syyllistetään jopa siitä, että he haluavat synnytyksen jälkeen huolehtia itsestään. Mitä ihmettä! Hyvinvoiva äiti on tae hyvinvoivasta lapsesta. Lapsen minuus kehittyy vuorovaikutuksessa toiseen ihmiseen. Jos äiti voi huonosti, peilaa lapsi äidistä negatiivisia minän ja itsetunnon malleja. Se, että äiti käy harrastamassa, lenkillä tai treenaamassa, ei ole keneltäkään pois. Aikaa treenaamiselle oli pikkulapsivaiheessa vaikea löytää, mutta en koskaan kokenut, ettenkö sitä olisi silloin saanut, kun sille oli tarvetta.

FullSizeRender 49

FullSizeRender 54

Voin vain kuvitella, kuinka Monnaa ja muita pienten lasten äitejä seuraavaksi arvostellaan ja syyllistetään siitä, minkä ikäisenä lapsensa antaa hoitoon, tai vie päiväkotiin ja palaa itse töihin. Itse palasin töihin esikoiseni ollessa 8kk:n ikäinen. Lapsen isä halusi jäädä vanhempainvapaalle hoitamaan tyttöä. Minusta hänellä oli siihen ihan täysi oikeus ja järjestely oli kaikille mieluinen. Töissä en kylläkään ehtinyt olla puolta vuottakaan, kunnes jäin taas äitiyslomalle, hoitamaan kuopusta.

FullSizeRender 55

Perheet ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia ja me äidit olemme erilaisia. Minusta jokainen äiti, joka kykenee kyseenalaistamaan tai pohtimaan omaa äitiyttään rakentavasti ja kriittisesti, on jo hyvä äiti. On luonnollista epäillä kykyjään ja valintojaan tässä elämän tärkeimmässä tehtävässä. Minä päätin jo varhain luottaa siihen, että olen kyllin hyvä. Ja onneksi vierelläni on kaikki nämä vuodet pysynyt lasten isä, joka on paikannut niitä kohtiani äitiydessäni, jotka eivät mene ihan oppikirjan mukaan.

<3 Anna

Postauksen kuvat ovat vuoden takaa perheemme hiihto- ja laskettelureissulta. Näitä maisemia ja tunnelmia odotan jo kovin. Yhdessä on kiva lasketella, mutta hiihtämään lähden usein ihan yksin.

Lue myös aikaisemmat postaukseni Supernaisen tunnustuksia ja Huono äiti paiskoo ovia

FullSizeRender 46

FullSizeRender 50

Kommentit
  1. 1

    Lenne sanoo

    Mielestäni nykyään syyllistetään enemmän äitejä, jotka eivät ole kiinnostuneita omasta ulkonäöstään vauva-aikana. Media julkaisee innoissaan juttuja ”vau, hän synnytti 4 viikkoa aiemmin” ja ”äitiys ei estä osallistumasta fitnesskisoihin”.

    Minä, joka olin odottanut lasta vuosia, en todellakaan kokenut tarvetta keskittyä pelkästään itseeni vauva-aikana. Vuosia odotettu äitiys oli täydellistä juuri siinä lapsen kanssa, ei jumppasalilla. Haluaisin myös sen olevan normaalia äitiyttä. Onneksi mieheni rakastaa minua kaikkine kiloineni.

    Ihminen ei elämänsä loppuvaiheessa koskaan haikaile minkään muun perään kuin rakkaiden ihmisten kanssa vietettyyn aikaan, ei ulkonäkönsä, ei työnsä, ei minkään muun.

    • 1.1

      annasaivosalmi sanoo

      Olipa ihanasti kirjoitettu! Tuntuu, että todella nautit ajastasi lapsen kanssa kotona. Kommentistasi huokuu myös se, ettet syyllistänyt itseäsi omasta tavastasi olla äiti(vaikka media niin tekisikin). Koet, että omat valintasi ovat parhaita juuri sinulle, perheelle ja lapsellesi. Juuri tästä minusta on kysymys.

  2. 2

    M sanoo

    Hyvä kirjoitus! Samoja ajatuksia täälläkin. Meillä on pojat 6v ja 7kk, ja palasin töihin toisen lapsen kohdalla jo hyvin varhain mieheni jäädessä (omasta tahdostaan ja yhteisesti asiasta päätettyämme) koti-isäksi. Ratkaisumme on herättänyt arvatenkin arvostelua, joten olin aika epäileväinen kun mieheni päätti alkaa kirjoittaa koti-isyydestään blogia. Näin jo silmissäni netin anonyymit arvostelijat ja vauvapalstan kommentit. Toistaiseksi niiltä on kuitenkin onneksi vältytty. Meille järjestely on osoittautunut toimivaksi ja lapsetkin vaikuttavat onnellisilta, mikä lienee tärkeintä.

    Mieheni Urbaani Isä -blogi:
    urbaaniisa.blogspot.fi

    • 2.1

      annasaivosalmi sanoo

      Moikka! Kiitos viestistäsi. Harmi, että olette kohdanneet arvostelua. Miksi näin? Minusta tärkeintä on, että perheenä koette järjestelyn toimivaksi. Mahdollisista arvostelijoista viis. Kiitos vielä blogivinkistä. Aion ehdottomasti käydä tutustumassa. Mukavaa vuodenjatkoa ja toivottavasti löydät blogini pariin jatkossakin. T. Anna

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *