Elämäni parhaassa kunnossa – Nelikymppisenä

Tuttavapiirissäni on epidemia. Neljääkymmentä lähestyvät, tai sitä käyvät ystäväni ja tuttavani laittavat urakalla itseään kuntoon. Ilmiö muistuttaa jopa uskonnollista heräämistä: liikuntaan, kauneudenhoitoon ja terveelliseen syömiseen keskitytään, suunnaten niihin valtavasti aikaa ja resursseja. Palkataan personal trainereita, aloitetaan cross fit ja laihdutetaan. Moni on herännyt juuri ennen nelikymppisiään. Nyt, jos koskaan!

FullSizeRender 172

Yksi haluaa olla maratonkunnossa, toinen timmeimmillään ja kolmas keskittyä hellimään kehoaan puhtaalla ruualla. Ja täytyy todeta, etten yhtään ihmettele! Vihdoin on aikaa itselle. Lapset ovat kasvaneet sen verran, ettei kaikki aika mene hiekkalaatikolla tai hoivatessa. Ja moni nelikymppinen alkaa tiedostaa, ettei tätä elämää nyt enää ikuisuutta ole jäljellä.

FullSizeRender 167

Omien vanhempien terveysongelmat herättävät ehkä pohtimaan, olisiko sairastelut ehkäistävissä ja ennakoitavissa, jos siivoaa elämäntapansa nyt, eikä sitten. Vanhenemme vääjäämättä ja meille on annettu vain tämä yksi keho. Terveys nousee yhä useammin pääsyyksi huolehtia itsestään.

Kun parikymppisenä juostiin litteän vatsan ja piukkojen pakaroiden perässä, nyt halutaan vähentää riskiä sairastua kakkostyypin diabetekseen, lisätä energiatasoja, parantaa jaksamista ja ylläpitää kehon toimintakykyä. Liika työnteko ei ole enää meriitti, vaan sen haitallisuus ymmärretään pikku hiljaa. Ehkä oman  tai läheisen uupumisen kautta.

FullSizeRender 170

Silti yhä useampi nelikymppinen haluaa myös testata, mihin tästä kehosta vielä on. Haaveena on juosta elämän aikana ainakin yksi maraton, olla taas normaalipainoinen, hankkia lisää lihasta tai pystyä vetämään leukoja. Triathlonin tai jonkin muun vaativan lajin aloittaminen kertoo halusta haastaa itseään ja tunnustella rajojaan. Keski-ikäiseksi siirtyminen voi sisältää kipuiluakin, mutta terveenä ja hyväkuntoisena vanheneminenkin on helpompaa.

FullSizeRender 169

Avioerot, lasten kasvamiseen liittyvät haasteet tai omien vanhempien sairastuminen ovat nelikymppiselle kriisejä. Elämä ei tunnu hallittavalta ja sen rajallisuus näyttäytyy ennen näkemättömästi. Oma terveyskin on katoavaista. Överiksi ei silti tarvitse vetää. Nelikymppisen naisen ei tarvitse näyttää teinitytöltä, eikä sikspäkki tuo onnea keski-ikäisellekään. Tiedän myös tapauksia, jossa nelikymppisenä yhtäkkiä aloitettu raju tai rankka liikuntalaji on tuonut rasitusvammoja tai rikkonut selän.

FullSizeRender 168

Halu panostaa itseensä ja tehdä elämänmuutos lähtee itsestä. Siihen ei voi toinen ihminen pakottaa, kannustaa toki. Vaikka ruuhkavuosien jälkeen peilistä katsoo vieras, ryppyinen, väsynyt ja lihonut nelikymppinen, jolla on alkanut esiintyä kaikenmoista kremppaa, ei ole missään nimessä vielä liian myöhäistä toimia. Jos halu muutokseen versoaa, kannattaa tähytä ympärilleen: siellä voi olla toinenkin nelikymppinen, joka kaipaisi juuri samaan tilanteeseen kävelylenkki- ja treenikaveria, tai vain tsemppaajaa.

FullSizeRender 171

Täytän reilun vuoden kuluttua neljäkymmentä. Ja kyllä, haluan olla silloin elämäni kunnossa. Olisi ihanaa järjestää juhlat, jonne voisi kutsua kaikki nelikymppiset ystävänsä ja riemuita eletyistä, ja tulevista vuosista yhdessä. On ollut mahtava huomata lähipiirissä, miten moni on tehnyt isoja päätöksiä niin työelämän, itsestään huolehtimisen kuin oman, ja perheen hyvinvoinninkin suhteen.

Tämä epidemia on tuonut niin paljon positiiivista, että teen parhaani, että se tarttuisi vielä lisää. Ehkä se tarttuu sinuunkin, tai ystävääsi, joka juuri nyt tietämättään kaipaa sinulta puhelua: “lähdetäänkö lenkille?”?

Oletko mukana?

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Miksi joogata, kun voi juosta?

Kommentit (5)
  1. Sun jutut on ihan sairaan ahdistavia.

    1. annasaivosalmi
      2.6.2017, 11:50

      No onpa ikävä kuulla.

  2. Hyvä kirjoitus! Minusta tuntuu, että juuri kirjoittamasi kaltainen hyvän olon tavoittelu on tämän hetken trendi. Vielä lähiaikoina muutaman vuoden sisällä oli trendikästä treenata tosi kovaa, syödä valtavia määriä lisäravinteita jne. Nyt vaalitaan kohtuullisen treenaamisen, kohtuullisen ja terveellisen syömisen sekä riittävän levon kombinaatiota 🙂 Tämä trendi on näkyvissä myös omassa kaveripiirissäni, eli n. 15 vuotta sinun ikäluokkaasi nuoremmissa aikuisissa.

    Pidän tästä trendistä siksi, että esimerkiksi laihduttaminen itsessään harvoin tuo hyvää oloa, mutta elämäntapamuutokset sen sijaan saavat mielen virkistymään. Ainakin itse koen, että kun tiedän liikkuvani ja syöväni hyvin, en jaksa stressata pienistä rasvakertymistä, vaan koko kehonkuva näyttää positiivisemmalta. Päinvastoin jos olen syönyt epäterveellisesti ja liikunta on jäänyt vähemmälle, tuntuu olokin hetki kamalalta. Hyvinvoinnissa kaikki palaset nivoutuvat yhteen!

    Mukavaa viikonloppua Anna 🙂

    1. annasaivosalmi
      2.6.2017, 11:50

      Kiitos! Ja kiva kuulla, ettei vaan me keski-ikäiset koiteta olla kohtuullisia (kun ei muuhun pystytä 🙂 🙂 ) vaan, että myös nuorempi sukupolvi treenaa hyvän olon ja virkeyden takia. Oon sun kanssa tosi samoilla linjoilla tässä, että se oma olo heijastuu ihan kaikkeen, ja myös siihen kehonkuvaan. Rentous on tullut pikkuhiljaa ja muistan nuorempana puurtaneeni henkihieverissä jonkin (mitä en itsekään oikein tiedä, että minkä?) perässä. Tähän nykyiseen olen kyllä niin paljon tyytyväisempi.

      Sun ajatuksissa on tosi paljon kypsyyttä ja ideaa. Lepo! Kyllä 🙂

      Mukavaa viikonloppua!

      Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *