Naisella saa olla maha

Katsoessani peiliin en nähnyt kuin sen. Vuosia, oikeastaan pienen naisen elämän, en ole tuijottanut, kuin siihen. Arvostellen, syyllistäen, paheksuen, ällöten. Paksu, läski, pullottava, turvonnut ja väärän mallinen. Maha.

Maha on ollut kuin irrallinen osa minua, lisäke, joka on ollut turha ja ei-toivottu. Se on ollut aina liian ’jotain’. Mahan joutuminen silmätikuksi ei ole liittynyt millään tavalla painoon. Hoikimmillani alle 60 kiloisena tai painavammillani, maha on kumminkin ollut vääränlainen. Ainoa hetki, jolloin olen aidosti ihaillut mahaani ja ollut siihen tyytyväinen, on ollut lasteni odotusaikana. Minusta mahani oli upea, mutta eikö silloin muiden, yleensä täysin vieraiden ihmisten mielestä se ollut valtava, ”oletko varma, ettei siellä ole kaksoset” –maha.

Liian monta vuotta maha määritteli arvoni ihmisenä ja naisena. Se päätti, milloin sain pukea päälle värikästä tai tiukkaa yläosaan. Maha vaikutti mielialaani ja sääteli tunteitani. Se oli niin merkittävä palikka (tai voisiko sanoa röllykkä) itsetunnossani, ettei pää pysynyt perässä. Annoin mahalle määräysvallan. Silmät ja maha juonivat minua vastaan. Maha sai aina huomion itseensä. Ja sitten pää arvosteli perässä, vaikka yritin mahaa parhaani mukaan piilottaakin. Niin, keneltä?

Huomiotta jäivät kauniit sääret, nauravat silmät, piukka peppu, ilmeikkäät kasvot, treenatut käsivarret ja hersyvä hymy. Pahinta tässä kaikessa on vielä se, ettei mitään jättiläismäistä mahaa edes ollut, kuin omassa päässäni.

Kesti kauan tajuta, että naisella saa olla maha. Ja pitää olla maha. Ihmisellä on maha. Minullakin on maha. Geenit ovat antaneet minun keholleni raamit, joihin voin jossain määrin elintavoillani vaikuttaa. Se mikä on, saa olla ja pitää hyväksyä olevaksi. Se, mitä voi muuttaa, voi halutessaan muuttaa, tiettyyn rajaan asti. Minun kehossani on pitkät raajat ja tasapaksu keskiosa. Ja se on ollut hyvä keho elää.

Minulla on maha. Saa olla. Ihan omassa arvossaan. Se saa huomiota lähinnä sisäisesti minulle viestimällä. Tarkoitan, että minua kiinnostaa mahani tällä hetkellä lähinnä siksi, että se voi hyvin sisäpuolelta. Tähän voin vaikuttaa syömällä terveellisesti, säännöllisesti ja olemalla stressaamatta. Tyttäreni edessä en halua voivotella mahaani tai arvostella ulkonäköäni. Haluan, että hänen itsetuntonsa rakentuu vahvaksi, eikä hänellä kulu yhtä montaa vuotta omien heikkouksiensa tai kehonosiensa kanssa tuskailuun.

Maha ei määrää minun itsetunnostani. Se on osa minua, muttei liian iso. Se saa huomiota, muttei vie sitä muilta kehonosilta. Voin sanoa olevani itseeni tyytyväinen. Itsetuntoni muodostuu muusta, kuin ulkonäöstä tai suorituksista. Kuten ystäväni Mari blogissaan osuvasti kirjoittaa, itsetunto on pään sisällä. Jos mahani ei haittaa minua, ei se haittaa ketään muutakaan.

En jää harmittelemaan, että maha vei minulta niin monta hyvää vuotta. Se on myös antanut paljon, tärkeimpänä lapseni. Suhtaudun mahaan hyväksyen ja huumorillakin. Oikeasti. Maha on kuitenkin vain maha.

Hyvää naistenpäivää!

<3 Anna

P.s. Kehon muuttamisesta puheen ollen. Voimaharjoittelu on tehnyt erinomaisen hyvää kehonkuvalleni. Se on ainoa tapa muokata kehon mittasuhteita toivottuun suuntaan. Vahvat jalat ja pakarat ovat tasapainottaneet kroppani silhuettia. Ainakin omassa päässä. Ja sehän on pääasia.

Lue myös edellinen postaukseni: KKK- Kolmen Koon taktiikka

Sairaana ei urheilla!

Kommentit (22)
  1. Anna tämä oli iiihana artikkeli…tunnistin niiiiiiin hyvin itseni (valitettavasti).

    Oikein hyvää naistenpäivää meille kaikille naisille,,mahoilla tai ilman 🙂

    1. annasaivosalmi
      9.3.2017, 08:58

      Kiitos Elina kommentista! Ja ihanaa naistenpäivää meille kaikille. Myös tänään. T. Anna

    2. Eksyin blogiisi ja olen ahminut monta juttua peräjälkeen. Tämä kolahti niin että oli pakko kiittää muistakin jutuista samalla. Tunnistan edelleen määrittäväni vartaloani mahan kautta joka on hennosta ruumiintakenttestani huolimatta se osa johon kilot ensimmäisenä tulevat, ja myös lähtevät. Itse huomaan että olen kuitenkin tyytyväinen pienimahaisena. Jos paino on sopivissa lukemissa on maha litteä ja olen tyytyväisempi. Sen sijaan kukaan muu ei huomaa minussa eroa. Puhun siis 4 kg painonheilahteluista, jotka olen onnistunut hyväksymään. Etsin taas inspiraatiota saada nuo 4 kg pois. Blogisi todella motivoi ja tämä maha-asia toimi vaikka kokemukseni on hiukan eri. Kiitos ihanista jutuista 🙂

  2. Kiitoksia paljon! Ihan niinkuin olisin itse kirjoittanut… Mua kyllä vielä vähän surettaa ne vuodet, jolloin mahaa surin. Hyvää Naistenpäivää!

    1. annasaivosalmi
      9.3.2017, 08:59

      Kiitos Päivi! Kyllä mäkin välillä surkuttelin, mutta olen niin tyytyväinen tilanteeseen nyt, kun voin jo katsoa asiaa lempeästi ja huumorillakin. Hyvää jatkoa sinulle. T. Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *