Näin vartaloni on muuttunut – Ennen lapsia, odotusaikana ja synnytysten jälkeen

Siivosimme kesän aikana talomme yläkerran sivuvinttejä. Oli jo aikakin, sillä olemme asuneet tässä talossa jo yli seitsemän vuotta, ja edelleen vintiltä löytyi laatikoita, joita ei oltu avattu muuttomme jälkeen. Kaikkein eniten tunteita herättäviä löytöjä olivat pienet vauvanvaatteet lastemme (nyt jo 11 v ja 9,5v. ) vauva-ajalta. Todellinen ilon aihe oli myös laatikollinen valokuvia, siis aitoja paperikuvia yli kymmenen vuoden takaa ja jopa kultaisilta nuoruusvuosilta 90 –luvulta. Olin jo unohtanut kuvien olemassaolon. Onneksi kuvat tuli vielä kehitettyä paperille lastemme ollessa pieniä! Nyt kaikki kuvat ovat vain puhelimella ja tietokoneella.

Lasten kanssa katsoimme hihitellen kuvia heidän odotusajoistaan, syntymistään, ristiäisistä, vauva-ajasta silloisessa kodissamme ja myös minun ja mieheni yhteistä reissuista ennen lapsia. Huomioni kiinnittyi myös siihen, kuinka paljon minä olin muuttunut. Vanhentunut olen tietysti noista ajoista, mutta myös vartaloni on kokenut vuosien varrella muodonmuutoksia.

Ennen lapsia

Olin normaalipainoinen, mutta pehmeämpi, kuin nykyään. Painoni liikkui muistaakseni 70 kilon molemmin puolin. Liikuin ennen lapsia paljon. Kaikki liikunta oli aerobista: juoksua, spinningiä ja ryhmäliikuntaa. Voimaharjoittelua en tehnyt. Ruokavalio oli perusterveellinen, mutta en kiinnittänyt kovin paljoa huomiota siihen mitä söin. Herkkuja ja alkoholiakin kului.

FullSizeRender 330

Juoksin just maratonin! Vuonna 2004

FullSizeRender 328

Dublinissa v. 2004

Raskaudet

Raskauksien myötä keräsin kummallakin kerralla reilun 10-15 kiloa lisää painoa. Juuri sopivasti omasta mielestäni. Lapsemme syntyivät hyvin lähekkäin. Aloin odottaa toista lastamme esikoisen ollessa 8kk. Kroppa ei ollut ehtinyt vielä oikein palautua ja toinen raskaus olikin huomattavasti ensimmäistä hankalampi ja liikkuminen oli vaikeaa ja kivuliasta. Raskauksien välillä en edes pohtinut painoani. Liikuntani koostui pitkistä vaunulenkeistä (esikoinen nukkui vain liikkuvissa vaunuissa) ja kävelin sen, minkä kykenin. Paino laski hiljalleen imetyksen myötä.

ennen ja nyt

Vatsa kasvoi kovaa vauhtia. Ensimmäinen raskaus sujui ongelmitta ja pystyin liikkumaan loppuun asti. Tässä varmaankin noin puoliväli.

raskaus

Onnellinen odottaja

raskaus

Olin ylpeä isosta vatsastani

FullSizeRender 333

Esikoisen ensimmäinen etelänreissu. Kuopus jo vatsassa.

ennen ja nyt

Esikoistyttären 1-vuotispäivillä äidin vatsa oli jo melko pyöreänä.

Synnytysten jälkeen

Toisen lapsen jälkeen tuli tarve saada kroppa kuntoon ja kun lopetin imetyksen, halusin kehoni myös enemmän ”omaan käyttööni”. Halusin voida paremmin, jaksaa enemmän ja viihtyä omassa kehossani. Lisäsin liikuntaa, aluksi kuitenkin liian nopeasti. Juoksulenkeistä ei tullut heikkojen lantionpohjalihasten takia mitään. Virtsankarkailusta ei kukaan ollut kertonut minulle ennen lasten saantia!

Neuvolasta ei annettu ohjeita turvalliselle liikunnan aloitukselle raskauden jälkeen. Olisin varmasti säästynyt vatsalihaserkauman aiheuttamilta vaivoilta, jos olisin tiennyt, ettei suoria vatsalihaksia kannata treenata pian synnytyksen jälkeen. Aloitin lyhyillä kotitreeneillä. Aluksi ne koostuivat kyykyistä, punnerruksista ja vatsalihasliikkeistä. Tein myös kotikuntopiirejä. Ne toivat lisäenergiaa vauva-arkeen.

Pitkien vaunulenkkien lisäksi juoksu tuli pikkuhiljaa takaisin kuvioihin. Paino putosi tasaisesti ja voin kaikin puolin hyvin. Liikuin sen, minkä univelaltani jaksoin.

Kun nuorimmaiseni oli reilu parivuotias sain jalkaani ikävän rasitusvamman, joka aiheutti sen, etten voinut enää juosta. Juoksutaukoa kertyi useampi vuosi. Ainoa liikunta, joka onnistui kivutta oli kuntosaliharjoittelu ja lihaskuntopainoitteinen treeni kotona. Jonkin ajan kuluttua toteutin myös haaveeni ja aloitin pt-koulutuksessa. Lihaskuntoharjoittelun lisääminen kiinteytti kehoani. Sain enemmän lihaksia ja rasvaprosenttini pieneni selkeästi. Paino vakiintui 60-65kg välille. Ja siinä se on pysynyt.

ennen ja nyt

Tulossa sairaalasta ensimmäisen lapsen synnytyksestä.

ennen ja nyt

Mökillä. Puolivuotias kuopus valvotti tuona kesänä paljon. Oikein muuta en muistakaan :)

Nyt

Minun kohdallani avain timmiin kehoon on ollut lihaskuntoharjoittelu ja oman ruokavalion löytäminen. Lihon helposti, joten en voi syödä miten vain. Painonhallinta on vaikeutunut iän myötä, sen olen huomannut selkeästi. Ruokailuun on kiinnitettävä huomiota, mutta toisaalta, kun olen löytänyt itselleni sopivan ruokavalion, tulee se jo selkäytimestä. Näin myös paino pysyy samoissa lukemissa vuodesta toiseen. Lihaskuntoharjoittelulla taas saan ylläpidettyä ja lisättyä kehon lihasmassaa, joka iän myötä vääjäämättä vähenee ja korvautuu rasvalla.

ennen ja nyt

Ennen lapsia, v. 2004, Dublinin reissulla. Oikealla tällä viikolla töissä.

ennen ja nyt

Vasemmalla onnellinen kahden pienen lapsen äiti. Nuorimmainen oli 6kk. Vanhempi 2-vuotias. Oikealla tätä kesää.

ennen ja nyt

Ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen täyspitkän maratonin jälkeen vuonna 2004. Oikealla tänä kesänä treenin jälkeen.

ennen ja nyt

Oli huikeaa tehdä valokuvien myötä aikamatka menneeseen ja samalla huomata, mihin kaikkeen omasta kehosta on ollut. Hehkeimmilläni olen ollut raskaana ollessani, mutta täytyy sanoa, että kuitenkin parhaiten viihdyn siinä vartalossa, joka minulla on nyt.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Palasin töihin, mutta jatkan lomailua

ennen ja nyt

:)

Kommentit
  1. 1

    Laura sanoo

    Hei Anna !
    Ensinnäkin Kiitos ihanasta blogista, tuskin maltan odottaa uusia postauksia aihe toive olisi teidän ulkomaan reissut, lähinnä Kreetalle

    • 1.1

      Laura sanoo

      Löysinkin vanhoja postauksia reissuista Missähän mahtoi olla se kiva pieni ranta joka oli usein snäpissä ? Kolymbarissa on ilmeisesti pikkukiviranta ?

  2. 2

    sanoo

    Hei.
    Ihania kirjoituksia kuvien kera sinulla. Avoimia ja rehellisiä.
    Itse haluaisin aloittaa blogin kirjoittamisen , mutta vielä rohkeus ei ole riittänyt. Mutta. Ehkä tulee se päivä . Tai sitten ei.
    Kiitos vielä kerran mahtavista kuvistasi.
    Ihanaa syksyä,
    Maarit

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *