Loppuunpalanut kynttilä ei valaise

Sain asiakkaaltani, ystävältäni, viestin. Hän halusi, että lähettäisin hänelle muutama vuosi sitten rakentamani ravintovalmennuksen ohjeet. Ne kun olivat matkan varrella kadonneet. Hänellä oli tullut kova tarve palata terveellisiin elämäntapoihin, säännölliseen, monipuoliseen syömiseen ja takaisin hyvään oloon.

fullsizerender-30

Tarve muutokselle on oivallettava itse

Minussa heräsi ihastus, monestakin syystä. Ensinnäkin, kuinka mahtavaa, että asiakkaani oli havainnut itse, että nyt tarvitaan muutosta.  Hän halusi palata ruotuun ja ruokavalioon, joka oli antanut hänelle hyvän olon vuosia sitten. On hienoa, että ihminen pystyy itse tunnistamaan tilanteen, jossa ei enää voi hyvin. Sama pätee myös esimerkiksi stressiin töissä. Kuinka moni meistä venyy äärirajoille ja sitten lopulta yli, kun ei enää jaksakaan. Silloin on kuitenkin jo liian myöhäistä.

fullsizerender-21

Ensimmäinen askel on tärkein

Oman tilanteen tunnistaminen ja siihen reagoiminen ovat jo puolivoitto ja iso askel eteenpäin. Vaatii paljon, että kykenee itsereflektioon ja näkee, milloin on tullut aika muutokselle. Lisäksi asiakkaani päätti heti tehdä asialle jotain. Elämä on ollut hänelle viime vuosina ja viime aikoina erityisen haastavaa, kiireistä, vaikeaakin. Hän kirjoitti minulle: ”Ei ihmisen silti tarvitse pahoinpidellä itseään kaikella tällä ihme mätöllä. Kun ei sekään mihinkään vie. Toipua voi ihan hyvin vaikka ravinteikkaastikin.” Miten osuvasti sanottu! Hän oli myös huomannut, että hänen perheensä hyvinvointi olisi riippuvainen siitä, että hän itse saisi jälleen kiinni terveen elämän aakkosista.

fullsizerender-31

Tänään. Ei huomenna.

On äärettömän tärkeää, että huomaa itse, milloin on tultu rajalle, jolloin muutos on välttämätön. Lisäksi olin toki tyytyväinen myös siitä, että asiakkaani oli kokenut antamani ravitsemusohjeet sen verran merkittävinä muutoksen avaimina, että halusi palata niihin takaisin. Juuri nyt.

fullsizerender-23

Hyvinvoiva ihminen valaisee ympäristönsä.

Kyseinen asiakkaani, ja ystäväni, on ihmisenä sellainen, joka valaisee ympäristönsä (tiedättekö mitä tarkoitan?). Hänen energiansa, päättäväisyytensä ja toimeliaisuutensa tuottaa iloa ja intoa muille. Loppuun palanut kynttilä tai himmennetty valo ei kuitenkaan valaise ketään. On tärkeää huomata, milloin liekki on himmenemässä, milloin kynttilä on palamassa loppuun. Kun tästä tulee tietoiseksi, on aika toimia. Viheltää peli poikki, lopettaa yrittämästä enää omin neuvoin ja yksin. Sanottava, että nyt tarvitaan päätös ja muutos.

fullsizerender-29

Lupasin postittaa ravintovalmennusasiakirjat hänelle pikimmiten. Hänellä on nyt intoa ja voimaa, sekä tahtoa lähteä tekemään töitä oman hyvinvointinsa eteen. Ei sen kustannuksella. Hän tietää itsekin, että valaisee taas, niin perheensä kuin ystävänsäkin, kunhan on saanut heittää kunnolla bensaa sielunsa liekkeihin. Se vaatii paneutumista omaan hyvinvointiin. Itseensä. Kun me voimme hyvin, voivat läheisemmekin paremmin.

Toivon, että terveemmät elintavat ovat yksi osa muutosta kohti parempaa.

 

<3 Anna

 

Lue myös: tavoitteista ja omista ruokatottumuksistani

Kommentit
  1. 1

    Daniela sanoo

    Niin totta mitä kirjoitit! Itse aloitin viime viikolla mentaalisen valmennuksen juuri tästä syystä. Huomasin että terveellinen ruokavalio, liikunta ja painonpudotus vie minulta liikaa energiaa ja tuottaa minulle stressiä. Paino ja rasvaprosentti ei putoa niin enemmän rääkkimistä ja enemmän salaattia. Ja jis tästä lipsuu niin hirveä morkkis. Jo parissa päivässä olen oivaltanut taas nauttia ruuasta ja treenistä, siitä missä kaikesta on kyse.

    • 1.1

      annasaivosalmi sanoo

      Aivan mahtava kuulla, Daniela! Ja onpa ihanaa, että olet löytänyt tahon, josta koet aidosti saavasi apua. Tuo oivallus, minkä olet jo tehnyt, on valtava steppi parempaan. Hyvinvointi on elämästä nauttimista! Se, että voit hyvin, näkyy myös ulospäin. Ihanaa päivää 🙂

  2. 2

    Kata sanoo

    Olen seurannut nyt vähän aikaa blogiasi ja kiinnostaisi kuulla vuorokausirytmistäsi ja perheen harrastuksista. Itse en voi edes kuvitella arkilenkkejä aamuisin ja illalla mennään usein lasten harrastusaikataulujen mukaan. Sentään saan ”vertaistukea” muista kuskaajista ja hyödynnämme lasten treeniaikoja yhteislenkeillä. Miten välillä tuntuu, että muilla on vuorokaudessa enemmän tunteja!?

    • 2.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kiitos viestistä! Tunnistan itsekin tuon kuskausrumban, mutta olemme saaneet kimppakyytijärjestelyillä järkeistettyä autolla suhaamista. Erittäin hyvä postausidea myös. Voisin hyvinkin kirjoittaa vuorokausirytmistä ja siitä, miten tunnit tuntuvat kaikesta huolimatta riittävän ihan hyvin. Mukavaa syksynjatkoa! Anna

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *