”Lihava on tyhmä!”

Lihava on tyhmä. Näin totesi Jari Sarasvuo puhuessaan viisisataapäiselle yleisölleen eilisessä Training Forum 2017 – tapahtumassa Helsingin Tennispalatsissa. Yleisö koostui pääasiassa liikunnan ja hyvinvoinnin ammattilaisista. Sarasvuo kertoo perustavansa kaikki väitteensä tieteelliseen näyttöön. Niin myös tämän provosoivan ”lihava on tyhmä” –toteamuksensa.

Kuuntelin Sarasvuota livenä ensimmäistä kertaa elämässäni. Hänen esiintymisensä on timanttia ja sitä on ilo seurata. Harkitut tauot, sarkastinen ja itseironinen huumori yhdistettynä karismaan toimii. Sarasvuo provosoi ja välttää kaikin keinoin olemasta harmaa. Siksi hänestä kai joko pidetään, tai häntä vihataan.

Lihava on tyhmä ja heikkous tappaa

Heikkous tappaa, hitaasti ja varmasti. Se oli Sarasvuon pääteesi. Huono fyysinen kunto on syy suomalaisten tämänhetkiseen terveysrappioon: se on yhteydessä masennukseen, korkeisiin valtion terveysmenoihin (26 miljardia, kertoi Sarasvuo), nuorison surkeuteen ja ihmisten heikkouteen, kykyyn sietää erityyppistä stressiä.

Heikkokuntoinen ihminen on kognitiivisesti ahtaalla, suomeksi tyhmä, ja köyhillä on systemaattinen tapa tehdä valintoja, jotka ovat huonoja. Tämä koskee ravintoa, liikuntaa ja terveyttä ja hyvinvointia ylipäätään. Syy löytyy stressistä. Niin taloudellisesta, henkisestä, kuin fyysisestäkin.

FullSizeRender 401

Huono kestävyyskunto on myös yhteydessä masennukseen. Tutkimuksia siteeraten Sarasvuo kertoi, miten heikko vo2max (maksimaalinen hapenottokyky) teini-iässä on yhteydessä vakavaan masennukseen keski-iässä.

Sarasvuo näki ihmisten heikkouden (erityisesti fyysisen) syynä sille, ettemme adaptoidu eli sopeudu stressiin, jota kohtaamme päivittäin. Huono kunto on kansakuntamme tuho, hän uhosi.

Lääkkeeksi Sarasvuo ehdotti tietysti itsensä vahvistamista, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kun ihminen treenaa, valmistaa hän elimistönsä kestämään enemmän kuormitusta. Sen kautta saamme reserviä ja kapasiteettia, jotta pystymme selviytymään stressistä. Stressissä syntyy soluja, jotka kestävät stressiä.

Paavali on syypää

Sarasvuon mukaan henkinen reservimme perustuu fysiologiaan. Hän haukkui kristillisen dualistisen käsityksen ihmisestä ja piti sitä suurimpana syynä, ettemme vieläkään tajua, miten tiukasti mieli ja keho toimivat yhdessä (viimeisestä väitteestä olen täysin samaa mieltä). Tiukan dualistisen ajattelun mukaan ruumis tulisi hylätä, jotta sielu kehittyisi. Raamatun Paavali on Sarasvuon mukaan se, jota syyttävän sormen tulisi osoittaa.

Sarasvuo provosoi, kärjisti ja ylilöi, mutta tarkoituksella. Hänen pääsanomansa oli, ettei riitä, että me pystymme handlaamaan sen, mitä meiltä vaaditaan, vaan meillä tulee olla reserviä, jos kaikki ei menekään, as planned. Hyggeily, oleilu ja rentoilu tekevät meistä pidemmän päälle vielä huonommin stressiin sopeutuvia.

Sarasvuon resepti oli siis liikuntaa lääkkeeksi masennukseen, ylipainoon ja heikkouteen, joka romahduttaa, niin yksilön, yhteisön, kuin taloudenkin.

FullSizeRender 400

Sytymme palkkioista

Minulle olisi jäänyt hämmentynyt olo Sarasvuon puheenvuorosta, ellei hän olisi lopettanut toteamalla, että kaiken kaikkiaan terveys on toimintakykyä (ei sairauden poissaoloa, kuten pitkään on ajateltu). Terveys on sitä, että pystyy selviytymään oman arkensa, niin fyysisitä, psyykkisistä kuin sosiaalisistakin ponnisteluista. Terveys on sitä, että kykenee toimimaan. Mutta myös stressi kuuluu elämään.

Kun ihminen lähtee parantamaan terveyttään, ja siten toimintakykyään esimerkiksi aloittamalla liikunnan, ei meidän ammatti-ihmisinä tulisi vetää jo valmiiksi kriisissä olevaa ihmistä lisää kriisiin ohjaamalla hänelle niin kovia treenejä, että tilanne huononee entisestään, vaan jokaisen kohdalla tulisi aloittaa ihmisen kulloiseltakin tasolta.

Silti Sarasvuo ei kertonut, miten ”masentuneet ja heikot” suomalaiset saadaan ylös sohvalta ja liikkumaan. Hänen 5000€ (per hlö) maksava polkujuoksutapahtumansa tuskin tavoittaa kaikkia apua tarvitsevia.

Lisäksi ajatettelen, että syyllistämisen kautta vaikuttamisen tie on lyhyt. Kyllä me sytymme syyllistämisen sijaan palkkioista, niistä dopamiinisuihkauksista, joita saamme, vaikka ensin ihan pieninä annoksina, pienistä onnistumisista ja nautinnoista, joita liikkelle lähteminen tuottaa. Nämä endorfiini- ja dopamiinityrskäisyt voimistuvat ja tuovat liikunnasta yhä kasvavaa nautintoa. Sitä myöden myös vahvistumme ja toimintakykymme paranee. Mielialasta puhumattakaan.

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Kolmas lapseni – I’ts a Book!

lihava on tyhmä

Kuva: Jenni Virta

 

Kommentit
  1. 1

    hellu sanoo

    Sarasvuon neuvo kaikkiin ongelmiin on siis ”mene lenkille”. Tietenkin on tutkittu juttu ettei se paranna mielenterveysongelmia mutta pääasiahan on provosoida, jotta oma bisnes myy, silloin ei tiedosta tarvitse välittää.

    • 1.1

      Veikko sanoo

      Itse asiassa liikunnan on todettu lääkkeen lailla helpottavan masennusoireita.. googletteleppa vähän.

  2. 2

    Elisa sanoo

    En tajunnut yhtään kirjoituksen pointtia. Olitko siis samaa mieltä? Vai eri mieltä? Vai mitä mieltä?

    • 2.1

      Kirsi sanoo

      Mietin ihan samaa kuin Elisa, mitä mieltä sinä Anna itse olit tuosta luennosta? Sehän ei käy ilmi tekstistäsi?

      Sarasvuo varmaankin provosoi, mutta minusta hän menee sanomassa liiallisuuksiin, eli en voisi tätä allekirjoittaa.

      • 2.1.1

        annasaivosalmi sanoo

        Kiitos kommentista! Yritän avata, näin muutaman päivän jälkeen omia ajatuksiani hieman enemmän.

        Kirjoituksen pointti oli avata Sarasvuon luennon pääsanomaa. Olin luennon jälkeen hämmentynyt, enkä oikein tiennyt, mitä ajatella. Minun tapani on käsitellä asioita kirjoittamisen kautta ja siksi halusin kirjoittaa siitä, mitä olin ollut kuuntelemassa. Kun olin kirjoittanut asiat itselleni auki, ajattelin, että aihe ehkä kiinnostaisi muitakin: halusin myös kuulla, mitä mieltä lukijani ovat Sarasvuon näkökulmista. Näistä muistiinpanoistani syntyi siis tuo blogiteksti.

        Minusta Sarasvuo yleistää liikaa. On kuitenkin vaikea olla eri mieltä tilanteessa, jossa ihminen sanoo kaikkien väitteidensä tukena olevan tieteellistä näyttöä. Onko silloin enää kyse hänen mielipiteistään? Minusta ei ole, mutta se, miten asiat esittää, voi valita.

        Minua häiritsi Sarasvuon tyylissä esittää asiat siten, kun hän sen teki ja, ettei hän lopulta tuonut (ei ehkä luennon puitteissa ehtinyt tuoda?) esille minkäänlaisia malleja esittelemiensä ongelmien ratkaisuksi. Ajatuksia ja keskustelua hän toki tyylillään herättää, ehkä sen onkin tarkoitus, itse kutakin rohkaista etsimään vastauksia ja ratkaisuja.

        Sarasvuo kertoi paljon omasta ”romahduksestaan”. Hän on kokenut loppuunpalamisen, kunnon rapistumisen jne, jolloin hän toisaalta tietää mistä puhuu. kaikilla ei kuitenkaan ole Sarasvuon resursseja (taloudellisia, henkisiä) ”laittaa itseään kuntoon” tuollaisessa tilanteessa. Sarasvuo mm. itse sanoi, että koska hän on rikas, ajatteli hän voivansa ostaa terveytensä takaisin.

        Niinkuin kirjoitin: minusta tärkeää olisi keskittyä syyllistämisen sijaan palkitsemiseen. Pienten onnistumisten kautta. Sarasvuo tyytyi toteamaan, kuinka huonosti asiat ovat. Toki tämä järkytti, varsinkin, kun hänen runsaisiin tieteellisiin lähdeviitteisiinsä perustuen kyse ei ollut ihan huu-haasta, vaikka hän provosoivasti asiat esittikin.

        Ehkä kauhistelun ja pirujen maalaamisen sijaan keskittyisin huonon kunnon, lihavuuden ja masennuksen syihin. En syyllistämään lisää niitä, joilla ei välttämättä ole voimia, kykyä ja mahdollisuutta puolustautua tai parantaa asemaansa millään lailla.

        Mukavaa viikkoa!

        Anna

  3. 3

    HappyEnd sanoo

    Itse olin lapsena aina huono kaikessa liikunnassa, liikuntatunnit olivat tuskaa ja häpeää. Aikuisena aloin liikkua enemmän, mutta vuosien yrittämisestä huolimatta olen surkea edelleen. Juoksu ei kulje (muutun koko ajan hitaammaksi), voimat eivät lisäänny ja painoa tuntuu vain kertyvän. Olen epäonnistunut myös työelämässä, teen työtä, jota inhoan palkalla joka ei riitä peruselämiseen, mutta muualle en kelpaa. Elämä on täynnä peikkoja ja stressiä ja liikunnasta on tullut vain yksi sellainen lisää.

    • 3.1

      annasaivosalmi sanoo

      Hei HappyEnd! On ihailtavaa, että olet kaikesta huolimatta yrittänyt. Moni olisi luovuttanut jo aikoja sitten, mutta et sinä. Koska liikunta on jollain tavalla jo osa elämääsi, voisiko siitä tulla stressin karkoittaja, pikemminkin kuin sen lisääjä? Jos juoksu ei ole lajisi, vaan jokin muu? Uskon, että meille jokaiselle löytyy se oma tapa liikkua, josta saa hyvän mielen ja olon. Toivon sinulle kaikkea hyvää jatkoon.

  4. 4

    Eliisa sanoo

    Lainaan sinulle tässä Helsingin yliopiston lihavuustutkijaa Kirsi Pietiläistä:
    ”–Terveydenhuollossa jokaisen lihavan ihmisen terveysarvio pitää tehdä yksilöllisesti, kaikkia lihavia ei saa niputtaa sairaiksi tai terveydenhuollon kulueräksi. Yleisessä keskustelussa kaikenlainen lihavien soimaaminen saisi jo loppua, Pietiläinen sanoo. ”

    Siinä ajateltavaa Sarasvuolle ja Sinulle.

    • 4.1

      annasaivosalmi sanoo

      Kiitos Eliisa tästä ja siitä, että tulit kommentoimaan!

      Todella toivon, että maassamme riittää terveydenhuollon resursseja kohdata jokainen ihminen yksilöllisesti. Niputtamatta, soimaamatta tai syyllistämättä.

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *