”Kyllä minä jotenkin arvasin..”

Kyykkyhyppyjä, punnerruksia, soutuja, vatsaliikkeitä, selkäliikkeitä, yleisliikkeitä ja pieniä, muutaman metrin spurtteja. Kaikkia näitä teimme treeniryhmieni naisten kanssa eilisissä sunnuntaitreeneissä. Tai siis he tekivät, minä kannustin ja ohjasin. Kuten yleensäkin, postasin instastooriini treeneistä muutaman videon. Ihan vaan siksi, koska treeneissä on aina niin hyvä meininki.

Tänään sain eräältä seuraajaltani viestin: ”Kyllä minä jotenkin arvasin, että ei pelkällä kotitreenillä saa noin upeaa kehoa..”. En ihan ymmärtänyt kommentoijan pointtia, mutta koska kommentti oli osoitettu treeniryhmästäni ottamaan videoon, tulin siihen tulokseen, että sen kirjoittaja oli jotenkin pettynyt tai yllättynyt: ”eihän tuo tyyppi pelkkää kotitreeniä teekään”. Vaikka tässä tapauksessa ei kyllä edes ollut kyse omasta treenistäni, vaan ohjaamistani ryhmätreeneistä. Saatoin toki ymmärtää kommentin väärinkin.

Ja ihan totta: En kyllä teekään pelkkää kotitreeniä. Minusta mitkään liikuntamuodot eivät sulje toisiaan pois, vaan päinvastoin, täydentävät toisiaan. Käyn ja kävisin mielelläni enemmänkin ohjatuilla tunneilla,  jos siihen vaan on, ja olisi, aikaa. Kun aikaa ei ole, tai ei huvita lähteä, treenaan kotona. Ja viimeaikoina koti on ollut treenipaikkani useammin, kuin usein. Enää kyse ei edes ole ajasta tai sen puutteesta, vaan yksinkertaisesti nautin kotona treenaamisesta.

Eilisissä treeneissä, tehtiin muuten aivan samoja liikkeitä, joita teen omissa kotitreeneissänikin. Ainoa ero oli siinä, että olimme ryhmäliikuntatilassa (koska ryhmässäni on 15 naista). Näin kaikki mahtuvat harjoittelemaan. Suurimman osan vuodestahan treenaamme ulkona. Mutta saman treenin olisi voinut tehdä aivan yhtä hyvin omassa olkkarissa (paitsi ehkä viivajuoksut).

Harmi, jos tuotin lukijalleni pettymyksen, mutta harvemmin yksi asia (kuten kotitreeni tai treeni ylipäätään) tekee kenenkään kehosta upean (mikä nyt kenenkin mielestä on upeaa). Minusta upea keho on sitäpaitsi monen asian lopputulos: monipuolisen liikunnan, terveellisen ravinnon ja sopivien stressitasojen, levon sekä tietysti geenien ansiota. Mikään asia ei näistä ei yksistään riitä, ainakaan minun iässäni.

En ole koskaan väittänyt treenaavani vain ja ainoastaan kotona. Kerron siitä vaikka tässä suht tuoreessa postauksessa. Minulle liikkuminen on rutiini ja elämäntapa, mutta tapani liikkua ovat muuttuneet eri elämäntilanteiden mukaan. Pyrin liikkumaan säännöllisesti ja monipuolisesti: juoksen, kävelen, pyöräilen, bodaan, hyötyliikun ja tietysti treenaan kotona. Aika usein vartin kotitreeni riittää mainiosti.

Minusta kyse on enemmänkin asenteesta huomata treenimahdollisuudet sillonkin, kun voisi ajatella, ettei niitä ole. Itse aloitin kotitreenauksen elämänvaiheessa, jolloin lapset olivat pieniä, eikä muita treenimahdollisuuksia ei ollut. Halusin  silti liikkua ja siihen kotitreeni on loistava ratkaisu. Elän taas tällä hetkellä aika kiireistä elämänvaihetta, ja kotona treenaaminen on esimerkiksi tällä viikolla useampana päivänä se ainoa vaihtoehto.

Minusta aktiivinen keho on sitäpaitsi upea keho. On aivan sama, miten liikkuu ja missä liikkuu, kunhan löytää itselleen parhaan tavan. Tärkeää on huomata tilaisuudet liikkua, myös sellaisessa arjessa, jossa ei tunnu olevan mahdollisuuksia tuntien mittaisille treeneille tai matkoihin jumppasalille ja takaisin.

Tällaisessa tilanteessa vartin kotitreenikin on kotiinpäin ja riittää oikein mainiosti!

<3 Anna

Lue myös edellinen postaukseni: Lapset ovat tekosyy lihoa – ja syy alkaa pitämään itsestään parempaa huolta!

FullSizeRender 46 kopio 4

Ehdoton lempparini on liikkua kotikaupungissani Turussa.

 

 

Kommentit
  1. 1

    Tanja sanoo

    Olipa erikoinen kommentti. Mä olen samaa mieltä siinä, että liikunnan mahdollisuudet pitää nähdä ja löytää,, eikä jäädä murehtimaan sitä, ettei pääse salille tai jumppaan. On totta, että SUUREN lihasmassan kasvattaminen käy helpommin salilla olevissa painoilla, mutta väitän, että isolla osalla meistä ei ole kurinalaisuutta siihen, kuinka paljon se vaatii, vaikka salille helposti pääsisikin. Väitän myös, että kotitreenillä saa jopa helpommin muokattua kauniin kehon ja hyvän olon itselleen juurikin sen helppouden takia. Pitää kuitenkin esteiden sijaan nähdä mahdollisuudet. Kuten kirjoitit, treeni on kuitenkin vain osa kokonaisuutta, hyvinvointiin tarvitaan muutakin ja ihminen voi toki olla kaunis ja hyvinvoiva vähemmälläkin fyysisellä rasituksella

    • 1.1

      annasaivosalmi sanoo

      Just näin Tanja!

      Asiaa ja olen täysin samaa mieltä 🙂

      Kiitos kommentista,

      Anna

  2. 2

    Eeva sanoo

    Olipa hassu kommentti (tuskin edustaa valtavirtaa), mutta mukavasti ja positiivisella asenteella laadittu vastine. Siksi tätä blogia on kiva lukea. #positiivisuus

  3. 3

    Sari sanoo

    Minulla tulee kommentista mieleen, ettei henkilöllä ole paljon tietoa treenaamisesta ja sen vaikutuksesta kehoon. Kyseessä on siis tietämättömyyttä. Kotitreenit voivat mennä jopa paremmin kuin ohjatut / salilla tehdyt, kun saa rauhassa keskittyä omaan tekemiseen eikä tarvitse miettiä miltä näyttää tai muut ajattelee. Ite en oo pystyny salilla keskittyyn treenaamiseen, kun on ”aina joku”, joka tuijottaa vieressä. Kotona saa puhista ja puhua, miten haluaa.

    • 3.1

      annasaivosalmi sanoo

      Ihan totta! Ja näin voi tosiaan olla. Kotona saa treenata just siten, kuin haluaa, ilman että kukaan tuijottaa. Ja parasta on, kun voi olla just sen näköisenä ja sellaisissa vermeissä, kuin huvittaa 🙂

      Kiitos kommentista!

      Anna

  4. 4

    Solveigslow sanoo

    Mukavasti vastasit. Minulle tulee toisinaan työssä ja työstä hyvin ikäväsävyistäkin kommenttia. Voinhan toki tehdä virheitäkin, mutta joskus kurjuuksissa on kyse jostain palautteenantajankin ongelmasta tai keskeneräisyydestä. Ehkä tässä tapauksessa ihminen on vielä etsinyt syitä siihen, miksi ei kannata tai voi tehdä elämään muutosta. Siitä voi syntyä ehdottomuudenkin ajatus: kaikki tai ei mitään.

    Itse olen saanut ”vähästä syntyy paljon” -ajattelusta hyvin tukea siihen, että jaksan liikkua. Ja vähästä on syntynyt paljon. Vartaloni on pehmeämpää sorttia, mutta pehmon alla on jo paljon kestävyyttä. Vähästä paljon voi olla entiselle sohvaperunalle jo siksikin hyvä valinta, että aluksi kannattaa tehdäkin mieluummin vähän kuin liikaa, ettei elämänmuutos lässähdä ylikuntoon. Minä pidän tavoitteena ketteryyttä kasikymppisenä. Sinne on vielä puolet elämästä matkaa, joten pienet kompuroinnit eivät haittaa! Ja sen tavoitteen kannalta on aivan yksi lysti, missä treenaaminen tapahtuu. Nyt enimmäkseen kotona, koska siellä on mun rakkaimmat ihmiset. Joskus ehkä salilla, jos rahaa on paremmin eikä kotitreeni enää motivoi! Pysytään liikkeellä! <3

    • 4.1

      annasaivosalmi sanoo

      Aivan ihana kommentti! Kiitos 🙂

      Upea tuo ”vähästä syntyy paljon” -termi. Ja se sopii mielestäni loistavasti myös liikuntaan. Olen ihan samaa mieltä kanssasi.

      Ketteränä kasikymppisenä, mikä mahtava tavoite.

      Pysytään liikkeellä.

      Anna

  5. 5

    Pauliina Järvelä sanoo

    Aika harvapa sitä vain kotonaan sisällä treenaa ;). Erikoinen kommentti.

  6. 6

    Jenna K sanoo

    Kiinteän kropan saa hyvinkin pelkällä kotona tapahtuvalla reenillä ja ruokavaliolla. Puolessa vuodessa kotitreenin aloittamisesta rasvaprosenttini tippui 23->15. Koin olevani liian luikku joten keräsin lisää massaa päälle.nyt rasvapros on n.20%. Lihasmassaa on useampi kilo tullut kolmen vuoden aikana ja siihen ei sisälly salitreeniä sen aikaansaamiseksi. Kehonpainoilla tehtävät harjoitteet ovat ehtymätön varanto, jossa riittää haastetta kaikenkuntoisille. Joten ehkä hieman kapeakatseinen lukija seurannut blogiasi. Mutta allekirjoitan omalla kokemuksella,kun olen tällainen salia vieroksuva erakko, että timmi kroppa ei vaadi kuntosalia ja raskaita painoja.

  7. 7

    REgina sanoo

    Minusta ihan validi kommentti. On harhaanjohtavaa antaa se kuva, että 20 minuuttia päivässä riittää. Samalla on harhaanjohtavaa lässyttää, että kuka tahansa löytää aikaa liikkua 6-7 kertaa viikossa saavuttaakseen tuloksia, joita mielikuvan antaminen lupaa.

  8. 8

    Laura sanoo

    Hei Anna!

    Minä olen saanut kotitreenipostauksistasi täällä ja instassa lähinnä sen kuvan, että ne ovat mukava, nopea ja tehokas tapa liikkua. Itse olen saanut niistä intoa liikkumiseen joko silloin, kun ei oikeasti ole aikaa kuin se 20 min ja toisaalta myös taukojumppailuun. Minulle ideasi lyhyistä kotitreeneistä ovat ikään kuin lisä. En voisi kuvitella liikkuvani vain kotijumpilla. Tietenkin liikun myös ulkona, käyn salilla, uimahallilla, hiihtämässä… mitä nyt milloinkin. Olen alkanut tehdä aamulla tai lounastunnilla lyhyen jumpan (10-20 min) ja sitten illalla treenaan pitempään esim. tunnin. Mielestäni olet mm. juoksu- ja kävelylenkkipostauksillasi aika hyvin korostanut sitä, että liikut monipuolisesti 🙂

    Sitä myös ihmettelen, että miten ihmeessä ihmiset luulevat, että jos postaa jostain tietysti aiheesta, niin se tarkoittaisi, ettei tee mitään muuta. Siis esim. jos sinun postauksesi liittyvät suurimmaksi osaksi kotitreeniin, niin hei haloo, kai sitä ihmisen elämässä silti paljon muutakin on?! Blogi ja some ovat yleensä kuitenkin aika pintaraapaisu ihmisen elämästä. 🙂

    Kiitos inspiroivista treenivinkeistä! 🙂

Trackbacks

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *